Vuoden 2021 kuntavaalit ovat käyty ja tulos julkistettu. Virallinen äänimääräni oli 187 ääntä ja vertailuluvultani olen järjestyksessä toinen kaupungin valtuustoon valittava. Ääniä sain kaupungissa neljänneksi eniten. Tuo äänimäärä sai minut sanattomaksi. Jo pelkkien ennakkoäänten julkaisu sai oloni hämmentyneeksi, sillä olin arvioinut kokonaisäänimääräni olevan korkeintaan sitä luokkaa. Hämmennys jatkui koko vaalivalvojaisten ajan ja tuo 187 ääntä todellakin tekee nöyräksi. Iso kiitos kaikille minua tukeneille ja erityisesti äänestäneille. En osaa sanoin kuvailla tai kirjoittaa, miltä tuntuu saada noin paljon ääniä uutena kaupunkilaisena ja ehdokkaana ja vielä korona-ajan vaaleissa, joissa henkilökohtaiset tapaamiset ja keskustelut ovat jääneet minimiin. Mitä tuo 187 ääntä minulle sitten tarkoittaa ja miten aion niitä tulevalla valtuustokaudella käyttää?
Haluan ensin hieman taustoittaa ajatuksiani ehdokkuudesta ja kampanjoinnista. Kuntavaaliehdokkuus oli minulle itsestään selvä, mutta ei missään nimessä helppo päätös. Olin ollut jo vanhassa kotikaupungissani Turussa ehdolla kaksissa edellisissä vaaleissa ja saanut arvokasta kokemusta erilaisista luottamustehtävistä. Minulta on monta kertaa kysytty, miksi Kokoomus? En väitä, että pystyisin allekirjoittamaan minkään puolueen ajatuksia tai arvopohjaa täysin. Arvostan eri puolueissa eri asioita ja näkemyksiä sekä erityisesti ihmisiä näiden erilaisten näkemysten takana. Kokoomus on kuitenkin tuntunut eniten omalta puolueelta ja siellä yksilönvapaus sekä vahva yritteliäisyys ovat toimintatapoja, jotka vastaavat täysin omiani. Olen aina ollut itse kova tekemään töitä ja olenkin työskennellyt niin tarjoilijana kuin kuntoutuspsykologinakin ja tähän väliin mahtuu monenlaisia työtehtäviä sekä kokeiluja ammatinharjoittajana. Uskon, että tämä yritteliäisyys näkyi myös tavassani tehdä omaa vaalikampanjaani. Minulla oli selkeä visio ja tein kampanjointia hyvin tavoitteellisesti. Yritteliäisyyden lisäksi olen aito ja eräs kollegani kutsuukin minua luonnonlapseksi suorasanaisuuteni ja tapani toimia vuoksi. Minulle roolien ottaminen on haastavaa ja pyrin tuomaan esiin sen, mitä aidosti asioista ajattelen. Joskus jopa liian suoraan ja toisille liian nopeasti. Omassa vaalikampanjassani minulle oli tärkeää päästä kirjoittamaan mahdollisimman paljon ja tuoda sitä kautta omia ajatuksiani ja persoonaani esiin, sillä koronarajoitukset olivat tehneet kasvokkain käytävistä keskusteluista lähes mahdottomia. Kirjoittamieni lehti- ja blogikirjoitusten aiheet syntyivät tekemistäni havainnoista, lukemistani kirjoituksista tai käydyistä keskusteluista. Kirjoitukset syntyivät hyvin luonnostaan ja yritin niissä tulkita ja järjestää havainnoimaani maailmaa ja ihmisten esiin nostamia asioita. Kirjoitukseni saivat osakseen myös kritiikkiä. Jonkun mielestä kirjoitin liian usein, toisen mielestä kirjoitukseni olivat konsulttijargonia. Mielipiteitä on monenlaisia, mutta itselle kirjoitustahti ja aiheet syntyivät kuin itsestään ja halusin, että äänestäjät oppivat tuntemaan minut edes niiden kautta. Toiset saattavat pitää tapaani konsulttimaisena yliaktiivisuutena, mutta itselleni se oli tapa kertoa omista ajatuksistani ja persoonastani. Erityisesti kampanjoinnin loppusuoralla yhteistyö ja sen kehittäminen nousi yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Olenkin kirjoittanut useamman kirjoituksen siitä, mitkä asiat heikentävät yhteistyötä ja miten yhteistyötä voisi kehittää. Näin kolme päivää vaalien jälkeen minulle on tullut uusia ajatuksia yhteistyön kehittämisestä niin kaupunginhallitus, -valtuusto kuin lautakunta tasolla. Yhteistyötä tulee kehittää erityisesti kaupungin johdon ja virkamiesten sekä kaikkein tärkeimpänä asukkaiden suuntaan. Yhteistyön tärkein perusta on luottamus. Ilman luottamusta ei ole mitään yhteistä eikä ole mitään työtä. Ei ole yhteistyötä. Luottamusta on kahdenlaista: henkilökohtaista sekä toiminnallista. Henkilökohtainen luottamuksen taso perustuu aina henkilökohtaiseen tuntemiseen ja kokemukseen, että minä voin henkilökohtaisesti luottaa tuohon ihmiseen. Se vaatii aina sen, että ihmiset tuntevat toisensa ja ovat edes jollakin tavalla tekemisissä toistensa kanssa. Se vaatii yhteydenpitoa, viestintää, avointa keskustelua sekä tiedon jakamista. Toiminnallisen luottamuksen taso taas perustuu vahvasti aikaansaannoksiin ja itse tekemiseen. Ihminen voi luottaa toiseen sen perusteella, mitä hän saa aikaiseksi. Tästä esimerkkinä esimies, joka ei välttämättä tunne työntekijäänsä kovinkaan hyvin henkilökohtaisella tasolla, voi silti luottaa henkilöön toiminnallisella tasolla, sillä työntekijä pitää sovituista asioista kiinni sekä hoitaa kunnialla hänelle annetut tehtävät. Näin luottamuksen tulisi rakentua myös kuntapolitiikassa. Emme voi odottaa, että kaikki 43 valtuutettua tuntisivat toisensa henkilökohtaisella tasolla ja saavuttaisi näin ollen henkilökohtaisen luottamuksen tason. Toiminnallisen luottamuksen taso taas on saavutettavissa ja siihen meidän kaikkien luottamushenkilöiden sekä virkamiesten tuleekin pyrkiä. Saamani luottamuksen arvo perustuu näille kolmelle ominaisuudelle: yritteliäisyydelle, aitoudelle sekä yhteistyökyvylle. Koen näiden ominaisuuksien olleen keskeisimmät syyt näiden 187 äänen takana. Nuo äänet antavat vahvan mandaatin kasvattaa näitä ominaisuuksia niin valtuustossa, lautakunnissa kuin kaupunginhallituksessa. Luottamus on näiden kaikkien kolmen ominaisuuden taustalla. Ilman luottamusta ei ole yhteistyötä. Ilman yhteistyötä ei synny yritteliäisyyttä. On myös vaikeaa olla aito itsensä, jos ei pysty luottamaan itseensä tai muihin. Noiden 187 äänen takana näkyy myös usko ja luottamus siihen, että asiat muuttuvat. Nuo äänet ovat vahva toive siitä, että lähdemme muuttamaan nykyistä toimintatapaa ja kehittämään yhteistyötä kaikilla tasoilla. Olen edelleen hämmentynyt, mutta äärimmäisen otettu saamastani luottamuksesta ja haluankin esittää nöyrimmät kiitokset kaikille minua tukeneille, minua äänestäneille ja jopa minua matkan varrella kritisoinneille. Minulle luottamuksenne arvo on sanoinkuvaamattoman suuri.
0 Comments
Täällä Uudessakaupungissa puhutaan kaupungin johtamisongelmasta ja se saikin minut pohtimaan aihetta tarkemmin. Johtamista tai sen puutetta on haastavaa arvioida organisaation ulkopuolelta pelkkien huhupuheiden perusteella. Toisaalta organisaation ulkopuolelta tehtävä arviointi on objektiivista, mutta voiko arviointia edes suorittaa, jos ei ole määritelty minkälaista johtamista kaupungissa tarvitaan? Organisaation sisältä tuleva arviointi taas on aina subjektiivista, sillä johtamisen arviointiin sekoittuu aina omat toiveet, arvot sekä mieltymykset. Ylipäänsä teemana johtaminen on aihe, joka herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Minulla saattaa olla jonkinlainen käsitys siitä, minkälaista on hyvä johtaminen, sinulla taas saattaa olla aiheesta täysin toisenlainen ajatus ja mielikuva.
Käsitys hyvästä johtamista perustuu pitkälti omaan ihmiskäsitykseen ja siihen, mitä itse pitää johtamisessa tärkeänä. Toiset arvostavat hyvää ihmisjohtajuutta, toisille taas kova talousosaaminen ja kuri on johtamisessa tärkeintä. Johtamistyyli muotoutuu pitkälti oman persoonallisuuden pohjalle ja itselle luontaiseen toimintatyyliin sopivaksi. Johtamista ei voi opiskella kirjoista. Malleja ja erilaisia teorioita johtamisesta voi toki omaksua kirjallisuudesta. Oma maailmankuvani on hyvin ihmiskeskeinen ja myös ihmissuhdekeskeinen. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään. Tämä sama uteliaisuus ja pohjaton kiinnostus ihmisiin ja ihmisyyteen on säilynyt minulla myös aikuisuudessa. Uskon myös, että tämä kiinnostus ihmisiin näkyy myös tavassani toimia esimiehenä ja omassa johtamistyylissäni. Asiantuntijaorganisaatioissa esimies saa olla harvemmin olla pelkästään esimies. Usein esimies on itse jonkin alan asiantuntija ja tekee merkittävän osan työpäivästään asiantuntijatyötä, vaikka esimiestyö on se, johon hänen kuuluisi keskittyä. Kokonaan toinen kysymys on se, tarvitaanko esimiehiä asiantuntija organisaatioissa vai? Tarvitseeko asiantuntijat tukea esimieheltään selviytyäkseen työstään, saavuttaakseen tavoitteensa ja tehdäkseen päätöksiä? Tarvitaanko julkisissa organisaatioissa ja kaupungeissa ylipäänsä johtajia ja jos niin minkälaisia? Mielestäni kaupungin johtajan tärkein tehtävä on toimia kaupungin kävelevänä käyntikorttina. Henkilöbrändi korostuu ja kaupunginjohtajan tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan sekä vakuuttamaan. Ennen kaikkea kaupungin johtajan tulee itse uskoa, että kaupunki, jota hän johtaa, on paras mahdollinen paikka elää ja yrittää. Kaupunginjohtaja on alueen asukkaiden ja yritysten edustaja, elinkeinoelämän promoottori ja markkinoinnin veturi. Valitettavan usein tai pelkästään kaupunginjohtajan tavoitteet liittyvät talouteen vaikka mittareina tulisi olla asukasmäärän kehitys sekä paikallisten yritysten hyvinvointi ja kasvu. Talous on liian suppea mittari kuvaamaan kaupunginjohtajan roolia kaupungin kehittämisen veturina. Oman ihmiskäsitykseni mukaan hyvä johtaminen on kykyä tehdä ihmisten kanssa yhdessä töitä. Nimenomaan yhdessä, ei ylä- tai alapuolella, vaan sivulla, vieressä, yhdessä. Kohdaten, kuunnellen ja kannustaen muita tekemään päätöksiä ja saavuttamaan tavoitteensa. Ihmislähtöisyyden lisäksi hyvä johtaminen edellyttää myös vaikuttamista muihin ihmisiin. Myyntityössä tämä johtamisen syvin olemus korostuu niin, että myyjän tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan asiakkaan ostopäätökseen ja saada hänet vakuuttumaan, että myyjän tarjoama tuote tai palvelu on asiakkaalle se paras mahdollinen. Kaupunginjohtaja on näin ollen oman organisaationsa myyntijohtaja, jonka tärkein tavoite on saada muut vakuutettua siitä, että hänen edustamansa kaupunki on asukkailleen ja sen yrityksille paras mahdollinen paikka asua ja toimia. Vaikuttaminen ja vakuuttaminen ovat keskeisiä ominaisuuksia kenelle tahansa johtotehtävässä olevalle ja kaupungin johtajan lisäksi näitä ominaisuuksia edellytetään myös muilta kaupungin työntekijöiltä. Kaupungin johtotehtäviin valikoituvien henkilöiden yksi keskeinen valintakriteeri tulisikin olla se, että henkilöt itse asuvat edustamassaan kaupungissa. Vaikka näin korona-aikana etätyöskentelystä onkin tullut uusi normaali niin kaupunkia on vaikea johtaa etänä. Valitettavan usein kaupungin johtotehtäviin hakeutuvien henkilöiden asiaosaamista arvioidaan väärillä kriteereillä, sillä tärkein tehtävän hoitamiseen liittyvä asiaosaaminen liittyy itse kaupunkiin. Jos kaupungin johtotehtävissä olevat henkilöt eivät tunne edustamaansa kaupunkia tai eivät itsekään usko kaupungin ylivoimaisuuteen ja siihen, että kaupunki on paras paikka asua ja elää niin miksi sitten muutkaan uskoisivat? Kaupungin johtajan tulee siis olla myös johtaja kaupungissa ei pelkästään kaupungin johtaja. Tässä vaalikampanjoinnin yhteydessä olen törmännyt jos jonkinlaisiin kommentteihin ja palautteeseen, joista osa on tsemppaavia, mutta huomattavan suuri osa negatiivisia ja jopa halveksuvia. Tämä ei toki tullut itselleni minään yllätyksenä. Lupautuessa kuntavaaliehdokkaaksi, sitä lupautuu myös kaiken kansan arvostelun kohteeksi, ruusujen ja risujen vastaanottajaksi. Näin sen pitääkin olla, kunhan asiat pysyvät asia tasolla, eikä kommentoinnissa tai palautteessa mennä henkilökohtaisuuksiin.
Olen pyrkinyt kampanjoinnin aikana olemaan aktiivinen kaikissa kanavissa, joissa olen mukana. Olen kirjoittanut ahkerasti blogiani, olen julkaissut muutamia kirjoituksiani paikallisessa lehdessä ja olen osallistunut aktiivisesti eri keskustelupalstojen keskusteluihin. En koe, että tämä liittyisi vaan kampanjointiin vaan edustaa hyvin pitkälti sitä toimintatyyliä, joka on itselleni muutenkin luontaista. Tällä aktiivisuudella on kuitenkin haittavaikutuksensa, sillä olemalla julkisesti esillä, sitä ikään kuin altistaa itsensä myös kaikenlaiselle kommentoinnille. Itseeni liittyvän palautteen lisäksi negatiiviset kommentit ovat suurilta osalta liittyneet puoluevalintaani. Moni kommentti onkin alkanut: ”Muuten hyvä, mutta väärä puolue”. Olen saanut kampanjointini aikana ottaa kantaa niin Petteri Orpon kommentteihin, elpymisvälinepakettiäänestykseen sekä Kokoomuksen edustamaan arvomaailmaan. Nämä kaikki kommentit ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta niissä on valitettavan usein vahva itseeni liittyvä ennakko-oletus: ”Äänestätkö sinäkin tyhjää, sillä kaikki kokoomuslaiset tekevät niin?”. Toinen vahva ja kommenteissa toistuva olettamus liittyy ryhmäkuriin: ”Sinäkään et uskalla äänestää eri tavalla, miten ryhmäsi äänestää”. Molemmat näistä vahvoja ennakko-oletuksia henkilöiltä, jotka eivät tunne minua tai arvomaailmaani entuudestaan ja eivät luultavasti ole lukeneet yhtäkään kirjoitustani, joissa ajatus- ja arvomaailmaani yritän äänestäjille avata. Miksi Kokoomus? Olen aina ollut aktiivinen kaikilla elämän osa-alueilla sekä kaikissa niissä asioissa, joihin ryhdyn. Ystäväni tuntee minut asenteesta: ”All in or nothing – kaikki tai ei mitään”. Tämä pätee minuun politiikassakin. Teen ne asiat, joihin lähden mukaan, täysillä. Tämä yrittäjähenkinen ”can-do” -asenne yhdistää myös kokoomuslaisia ihmisiä ja ei liene sattumaa sekään, että suuri osa Kokoomus -puolueen jäsenistä on yrittäjiä. Yrittäjähenkisyyden lisäksi arvostan itse työntekoa ja ahkeruutta. Ylipäänsä uskon, että aktiivisuus niin henkisessä kuin fyysisessäkin mielessä lisää hyvinvointia. Tämäkin arvo yhdistää minut Kokoomus -puolueeseen. Kokoomus on arvoliberaali puolue, jonka sisään mahtuu hyvin monenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Tämä saattaa näyttäytyä ulospäin arvojen hajaantumisena sekä ryhmän epäyhtenäisyytenä. Mielestäni tämä on kuitenkin vaan rikkautta ja pitkässä juoksussa ennemmin yhdistävä kuin hajottava tekijä. Uskon, että fiksut ihmiset voivat olla asioista rakentavalla tavalla eri mieltä. Vähän samaan tapaan, kuin työyhteisössä kaikista työkavereista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa täytyy kyetä tekemään yhteistyötä. Se, että Kokoomuksen sisään mahtuu niin monenlaisia mielipiteitä ei tee puolueesta hajanaista vaan itseasiassa on osoitus siitä, että voimme edustaa samaa puoluetta, vaikka emme kaikista asioista aina samaa mieltä olisikaan. Voimme tehdä yhteistyötä, vaikka olisimmekin asioista eri mieltä ja vain yhteistyötä tekemällä politiikassakin voi saavuttaa niitä itselle ja äänestäjille tärkeitä asioita. Kokoomus edustaa minulle myös vahvaa sivistyspuoluetta, joka arvostaa edustajiensa kykyä ajatella sekä päättää asioista itsenäisesti. Se, että kuulun Kokoomukseen ei tarkoita automaattisesti sitä, että olen kaikista asioista samaa mieltä puolueeni puheenjohtajan kanssa. Saan muodostaa asioista oman mielipiteeni ja jos se eroaa siitä, mitä muiden puolueeni jäsenten kanta on, asiasta voidaan keskustella avoimesti. En ole vielä kertaakaan joutunut äänestämään Kokoomuksen edustajana vastoin omaa kantaani ns. ryhmäkurin mukaan ja uskon vahvasti, ettei näin tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. En edusta Kokoomus puoluetta siksi, että tarvitsisin vahvistusta omille ajatuksilleni tai siksi, että joku kertoisi minulle, miten kuuluu äänestää. Edustan Kokoomusta siksi, että saan edustaa omaa arvomaailmaani sekä ajatella ja päättää itsenäisesti. Äänestäjän on hyvä tietää, mitä hän äänestää, kun äänestää. Ensisijaisen tärkeää on tietää, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja minkälainen oma arvomaailma on. Toiseksi äänestäjän on hyvä tietää, minkälaista henkilöä hän kuntavaaleissa äänestää, sillä kuntavaalit ovat pitkälti henkilövaalit, ei puoluevaalit. Harvemmin kunnallispolitiikassa on hallitus-oppositio -asetelmaa vaan kunnan asioiden eteen tehdään yhteistyötä yli puoluerajojen. Äänestäjän on siis tärkeää perehtyä ehdokkaaseen, hänen persoonaansa sekä arvomaailmaansa niin hyvin kuin mahdollista. Pelkkä puoluekirja ei kerro henkilöstä vielä juuri mitään, oli se sitten sininen tai punainen. Äänestäjä, äänestätkö sinä jotakin puoluetta tai henkilöä vain siksi, koska olet aina äänestänyt vai olisiko nyt aika ottaa vahvemmin kantaa sinulle tärkeiden asioiden puolesta? Äänestätkö sinä tyhjää vai täysillä sen mukaan, miten itse ajattelet ja mitä asioita edustat? |