Thu, 27 Mar 2025 12:42:59 +0200WeeblyWed, 26 Mar 2025 12:29:21 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/kohtaamistakuuMielenterveysongelmista johtuvat sairaspoissaolot jatkavat kasvuaan, erityisesti nuorten, alle 35-vuotiaiden aikuisten keskuudessa. Myös mielenterveysdiagnoosit ja mielialalääkitysten määrä ovat lisääntyneet. Tämä kehitys on korostunut erityisesti koronapandemian aikana ja sen jälkeen, ja osaltaan se selittää kasvaneita hoitojonoja niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.
 
Tutkimukset osoittavat, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen saa apua mielenterveysongelmiin, sitä parempi on toipumisennuste. Lievissä ja varhaisessa vaiheessa havaituissa mielenterveysongelmissa pelkkä keskusteluapu voi usein riittää. Kuitenkin, jos oireet pitkittyvät ja hoitojonot venyvät, ongelmat ehtivät syventyä niin, ettei pelkkä keskusteluapu enää riitä. Tällöin tarvitaan usein lääkehoitoa ja pitkäaikaista terapiaa.
 
1.5.2025 astuu voimaan lasten ja nuorten terapiatakuu. Terapiatakuun myötä lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten tulee päästä tiettyihin mielenterveyspalveluihin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun tarve on todettu. Tämä on tärkeä päätös ja merkittävä askel mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen ja hoidon saavutettavuus parantavat huomattavasti mielenterveysongelmien toipumisennustetta. Jos mielenterveysongelmiin reagoitaisiin varhaisessa vaiheessa ja tarjolla olisi aidosti matalan kynnyksen palveluita – kuten psykologin etävastaanottoja tai mielenterveyden chattipalveluita – voitaisiin säästää merkittävästi kustannuksissa. Kun oireet pitkittyvät, myös hoidon tarve kasvaa ja pitkittyy. Pahimmillaan mielenterveysongelmat johtavat pitkäaikaiseen työkyvyn heikkenemiseen, mikä lisää paitsi hoitokustannuksia ja hoitojonoja, myös yhteiskunnalle ja työnantajille koituvia taloudellisia menetyksiä.
 
Mielenterveys ei kuitenkaan ole vain kustannuskysymys – se on yksi ihmisyyden perusasioista. Keskeistä on tunne siitä, että ihminen tulee kohdatuksi ja ymmärretyksi. Liian usein mielenterveysongelmien taustalla on kokemus arvottomuudesta tai siitä, että on tullut väärinymmärretyksi tai sivuutetuksi jossakin elämänsä osa-alueessa – työssä, perheessä tai ihmissuhteissa. Ihmisten kohtaaminen on mielenterveysalan ammattilaisten ydinosaamista, ja se on myös yksi hoidon kulmakivistä. Ilman todellista kohtaamista ei tapahdu paranemista. Kohtaamattomuus sen sijaan syventää ongelmia ja lisää mielenterveyspalveluiden tarvetta.
 
Ihmisen kohtaaminen ei maksa mitään. Me luottamushenkilöt harjoittelemme tätä luottamustehtävissämme jatkuvasti – kuuntelemista, ymmärtämistä ja dialogia. Kun etsimme säästöjä hyvinvointialueen palveluista, voimme samalla pohtia, miten kohtaamme toisemme. Kohtaamattomuus, tahaton tai tahallinen väärinymmärrys ja se, ettemme todella kuuntele toisiamme, lisäävät mielenterveysongelmia ja sitä kautta myös palvelutarvetta ja kustannuksia.
 
Mielenterveys alkaa meistä jokaisesta. Luottamushenkilöinä voimme näyttää esimerkkiä siitä, miten kohtaamme toisemme – niin oman kuin muidenkin puolueiden edustajat, Varhan ja kuntien asiantuntijat, asiakkaat, viranhaltijat ja äänestäjämme. Voisimme luottamushenkilöinä antaa kohtaamistakuun ja näin ollen ennaltaehkäistä osaltamme mielenterveysongelmia.
]]>Mon, 24 Mar 2025 11:34:25 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/paluu-perusasioiden-aarelle-visio-seuraavalle-valtuustokaudelleUusikaupunki on monella tapaa ainutlaatuinen paikka elää, yrittää ja opiskella. Meillä on meri, vahvaa teollisuutta, vireä yrittäjyys ja monipuolinen palvelutarjonta. Jotta kaupungin elinvoima säilyy ja kehittyy, tarvitsemme päätöksiä, jotka perustuvat tietoon, taloudelliseen realismiin ja vahvaan yhteistyöhön.
 
Uusikaupunki tarvitsee tehokasta ja ennakoivaa kaavoitusta, joka mahdollistaa sekä yritystoiminnan että monipuoliset asumismahdollisuudet. Meidän on pidettävä huolta kaupunkiympäristön viihtyvyydestä ja turvallisuudesta – perusasiat on hoidettava hyvin, vaikka suuria investointeja ei ole lähivuosina varaa tehdä. Kaupungin kiinteistöjen käyttöä on tarkasteltava kriittisesti ja pyrittävä tehostamaan tilojen käyttöä. Tämä työ on jo aloitettu tällä valtuustokaudella ja työ jatkukoon.
 
Uudessakaupungissa on tehty merkittäviä investointeja oppimisympäristöihin, mutta nyt on aika panostaa opetuksen laatuun. Pidetään oppilasryhmät maltillisina ja kehitetään kouluverkkoa faktoihin perustuen. Kouluissa tulee panostaa ennenkaikkea turvallisuuteen ja mahdollistaa se, että oppilaat voivat keskittyä siihen tärkeimpään eli itse oppimiseen. Lisäksi meidän tulisi harkita painotettuja luokkia eri asteille – voisiko Uudessakaupungissa toimia  yrittäjyys- tai teollisuuspainotteinen lukio? Voisiko innovaatiokyvykkyyteen panostaa jo alaluokilta alkaen? Yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten kanssa on syvennettävä entisestään, jotta opiskelijat ja työelämä kohtaavat sujuvammin ja houkuttelevat opiskelijoita jäämään tai palaamaan Uuteenkaupunkiin.
 
Elinvoimainen kaupunki tarvitsee yrittäjiä. Voisimmeko tarjota tyhjillään olevia kaupungin tiloja kesäksi maksutta uusille yrittäjille, jotka haluavat testata liikeideaansa? Samalla voisimme aktiivisemmin markkinoida Uuttakaupunkia houkuttelevana paikkana yrittää ja asua. Meillä on valtteja, joita monella muulla ei ole: maksuton pysäköinti, ruuhkattomuus, yksilöllinen palvelu ja kiireettömyys. Kaiken kruunaa ainutlaatuinen merellinen ympäristö ja monipuolinen ravintolatarjonta. Näitä vahvuuksia on hyödynnettävä entistä paremmin kaupungin markkinoinnissa ja yritysten houkuttelemisessa. Paikallisuus ja lähituottajien tukeminen ovat myös mahdollisuus – tehdään niistä Uudenkaupungin vetonaula. Kaupungin on oltava aktiivinen yritysten houkuttelussa ja laatia sellainen ehdotus, josta ei voi kieltäytyä.
 
Uudenkaupungin menestys perustuu yhteistyöhön. Kaupungin, yrittäjien, oppilaitosten ja asukkaiden on vedettävä yhtä köyttä, jotta voimme tarjota parhaat mahdolliset puitteet elämälle, yrittämiselle ja oppimiselle. Pidetään huolta perusasioista, mutta uskalletaan myös kehittää ja etsiä uusia ratkaisuja. Kaupungin kehittämiseksi, ei tarvitse aina keksiä pyörää uudelleen, vaan ehkä sateenkaaren pää löytyykin paluusta perusasioiden äärelle. Sujuva, turvallinen ja viihtyisä arki on suurin vetonaulamme, jota meidän tulee osata hyödyntää entistäkin paremmin. 
]]>Sat, 15 Mar 2025 15:00:17 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/mita-politiikka-on"Äiti, mitä politiikka on?" kysyi 6-vuotias tyttäreni eräänä iltana. Vastasin kysymykseen kysymyksellä ja tiedustelin, mitä politiikka hänen mielestään on? "No, se on puhumista, kuuntelua ja keskittymistä." Mihin politiikassa pitää erityisesti keskittyä? "No siihen, mitä aikoo seuraavaksi puhua."

Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2021 esikoistyttäreni oli kaksivuotias ja keskellä voimakasta uhmaikää. Tahtoa riitti, ja kaikki piti saada tehdä itse. "Mää itte!" Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hänen tahtonsa on yhä vahva, ja hän haluaa edelleen tehdä asiat omatoimisesti ja itsenäisesti. Samalla hän on kasvanut ja oppinut, ettei osaa vielä kaikkea – ja osaa myös välillä pyytää apua. Tyttäreni menee syksyllä ensimmäiselle luokalle ja hänellä on vielä paljon opittavaa edessä. Hän on kuitenkin oivaltanut politiikasta jotain oleellista: politiikka on puhumista, kuuntelua ja keskittymistä. Näinhän se pitkälti on, vaikka itse vaihtaisinkin näiden kolmen sanan tärkeysjärjestystä. Politiikka on ennen kaikkea kuuntelua, keskittymistä oleelliseen ja vasta lopuksi puhumista.

Neljä vuotta kuntapolitiikassa on opettanut paljon niin Uudenkaupungin asioista kuin politiikan lainalaisuuksistakin. Kuten tyttäreni, myös minä olen kehittynyt neljän vuoden aikana – sekä ajattelutavassani että toimintatavoissani. Kuntapolitiikan uhmäikäisestä on kasvanut ekaluokkalainen. En todellakaan tiedä kaikkea, ja mitä enemmän perehdyn asioihin, sitä paremmin ymmärrän, kuinka paljon on vielä opittavaa. Puhun edelleen liikaa, mutta olen myös oppinut kuuntelemaan. Olen myös oppinut, ettei politiikassa pärjää yksin. Yhteistyötä pitää kyetä tekemään ja apua tulee pyytää, kun sitä tarvitsee.

Edellisissä vaaleissa minut valittiin ensikertalaisena ja melko tuoreena uusikaupunkilaisena kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen. Näihin vuosiin on mahtunut paljon uuden opettelua, perehtymistä, päätöksenteon ja prosessien sujuvoittamista sekä tietenkin päätöksiä – myös vaikeita sellaisia. Neljä vuotta on politiikassa lyhyt aika. Sinä aikana ei maailma, eikä edes Uusikaupunki, tule valmiiksi. Viimeiset kaksi vuotta kaupunginhallituksessa olemme keskittyneet pitkälti talouskysymyksiin ja etsineet yhdessä ratkaisuja taloustilanteen kiristyessä. Sopeuttamistoimia harkittaessa helposti poimittavia hedelmiä on enää vähän, ja käytännössä kaikki ratkaisut vaativat vaikeita päätöksiä – usein myös arvovalintoja omien tärkeinä pitämieni asioiden välillä. Tämäkin kuuluu politiikkaan.

Seison tekemieni päätösten takana, sillä ne on tehty sen hetkisen parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta. Monet ratkaisuista on myös tehty yksimielisesti kaikkien puolueiden kesken, mikä tekee päätösten pyörtämisestä jälkikäteen toisinaan erikoista. Kannatan pitkäjänteistä ja vastuullista päätöksentekoa, jossa mielipide ei vaihdu vaalien lähestyessä tai keskustelukumppanin vaihtuessa. Uudenkaupungin etu on rohkea, kauaskantoinen ja valtuustokausien rajat ylittävä päätöksenteko – sellainen, jossa uskalletaan tehdä myös epäsuosittuja, mutta välttämättömiä valintoja.

Politiikka on ennemmin kestävyys- kuin nopeuslaji. Kauniiden vaalilupausten sijaan on tärkeää keskittyä niihin asioihin, jotka vievät kaupunkiamme eteenpäin vastuullisesti ja kestävästi – yli valtuustokausien.
]]>Wed, 22 Jan 2025 20:36:05 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/ratkaisu-mielenterveyden-ongelmiin-lahtee-meistaMielenterveysongelmista johtuvat sairaspoissaolot jatkavat kasvuaan ja erityisesti tämä trendi näkyy nuorissa, alle 35-vuotiaissa aikuisissa. Mielenterveyden diagnoosit ovat myös kasvussa ja yhä useammalla aikuisella on mielialalääkitys. Tämä ongelma on tullut esiin erityisesti koronan aikana ja sen jälkeen ja mielenterveysongelmien kasvu selittää osin kasvaneet jonot niin perus- kuin erikoissairaanhoidossakin.
 
Tutkimusten mukaan, mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen saa apua mielenterveyden ongelmaan, sitä parempi toipumisennuste on. Lievissä mielenterveysongelmissa ja erityisesti niiden varhaisessa vaiheessa pelkkä keskusteluapu on usein riittävä hoitomuoto. Oireiden pitkittyessä ja hoitojonojen pitkittyessä, ollaan jo sen verran pitkällä, että pelkkä keskusteluapu ei enää auta, vaan tarvitaan usein lääkehoitoa ja pidempiaikaisempaa terapiasuhdetta. Mikäli mielenterveysongelmiin tartuttaisiin varhaisemmassa vaiheessa ja tarjolla olisi aidosti matalan kynnyksen palveluita, kuten psykologin etävastaanottoja tai mielenterveyden chattipalveluita, voitaisiin palveluiden kustannuksissa säästää melkoisen pitkä penni. Oireiden pitkittyessä taas hoidontarve kasvaa ja pitkittyy. Pahimmillaan ihmisen työkyky on pidempiaikaisesti heikentynyt niin, että kustannusten määrää ei mitata pelkästään hoitokuluissa ja pidentyvissä hoitojonoissa, vaan myös menetetyssä työkyvyssä sekä sen yhteiskunnalle sekä työnantajille aiheutuneissa kustannuksissa.
 
Mielenterveydessä ei ole kyse kustannuksista, vaan kyse on ihmisyyden yhdestä perustarpeesta eli kohdatuksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Kovin usein mielenterveysongelmien syynä onkin juuri se, että ihminen kokee arvottomuutta tai hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai -kohdatuksi jossakin elämänsä osa-alueessaan: työssä, perheessä tai muissa läheisissä ihmissuhteissaan. Ihmisen kohtaaminen on mielenterveyden palveluita tarjoavien ammattilaisten ydinosaamisaluetta ja se onkin yksi mielenterveysongelmien hoidon kulmakiviä. Ilman kohtaamista, ei tapahdu paranemista. Ilman kohtaamista, ristiriidat ja ongelmat pahenevat ja mielenterveyspalveluiden tarve kasvaa.
 
Ihmisen kohtaaminen ei maksa mitään. Tätä me luottamushenkilötkin pääsemme harjoittelemaan tahoillamme. Kohtaamista, kuuntelemista, toistemme ymmärtämistä. Varhan säästöistä puhuttaessa ja niitä kuumeisesti etsiessämme, voisimme kaikki kiinnittää huomiomme siihen, miten kohtaamme toisemme. Kohtaamattomuus, tahaton tai tahallinen väärinymmärtäminen ja se, että emme kuuntele toisiamme, lisää mielenterveysongelmia ja näin ollen palveluntarvetta sekä kustannuksia myös omalla hyvinvointialueellamme. Kohtaaminen ja mielenterveys lähtee meistä jokaisesta ja me luottamushenkilöt näytämme esimerkkiä siinä, miten kohtaamme toisemme, niin oman kuin muidenkin puolueiden edustajat, Varhan asiantuntijat, asiakkaat, viranhaltijat sekä äänestäjämme. Kohdataan, kun tavataan!

Laura Kontu
Psykologi, Aluevaltuutettu
]]>Fri, 21 Jan 2022 13:37:33 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/10-ratkaisua-hoitajapulaanNäiden ensimmäisten aluevaalien keskeiseksi teemaksi on noussut hoitajapula ja se, miten osaajista saadaan pidettyä kiinni ja mistä työvoimaa saadaan palkattua lisää. Tämä aihe on tärkeä ja siihen liittyy jo kaikki moneen kertaan mainitut tekijät kuten johtaminen, henkilöstön hyvinvointi, oikeudenmukainen palkkaus sekä hyvät työskentelyolosuhteet. Tämä työvoimapula ei kosketa ainoastaan sote -puolen henkilöstöä vaan meillä esiintyy työvoimapulaa myös muilla toimialoilla. Niin teollisuudessa kuin opetus- ja kasvatuspuolella on ollut haasteita löytää osaavia tekijöitä. Yksi syy esimerkiksi teollisuuden työvoimapulaan liittyy nuorten vähenevään kiinnostukseen tuotantotyötä kohtaan. Sama haaste koskettaa varmasti myös hoitoalaa. Hoitotyötä ei koeta enää niin kiinnostavana, mitä aikaisemmin ja on selvää, että tälle kasvavalle hoitajapulalle ja työn kiinnostavuuden vähenemiselle on tehtävä nopeasti jotain.
 
1. Työntekemisen edellytykset kuntoon. Klassisessa Maslowin tarvehierarkiassa yksilön perustarpeet kuten ravinto, lepo, asuminen tulee olla kunnossa, ennen ylempänä hierarkiassa olevien tarpeiden täyttymistä. Työelämässä nämä perustarpeet voisivat olla esimerkiksi: palkka, työaika ja työolosuhteet. Näiden työelämän perustarpeiden tulee olla riittävällä tasolla, ennen kuin työelämän muiden tarpeiden kuten työn merkityksellisyyden tai työhyvinvoinnin tarpeet täyttyvät.

2. Organisoituminen. Uusilla hyvinvointialueilla on nyt paikka rakentaa aidosti tehokkaat ja toimivat organisaatiot ilman sote -maailmassa tyypillisiä hierarkioita tai muita vaikeaselkoisia rakenteita. Hyvinvointialueen organisaation tulee olla matala, tiedon kulkea molempiin suuntiin mutkattomasti ja organisaatiorakenteen tulee edesauttaa yhteistyötä niin henkilöstön, luottamushenkilöiden kuin virkamiestenkin välillä.

3. Johtaminen ja esimiestyö. Johtamisessa tulee keskittyä erityisesti lähiesimiestyöhön ja johtamisen tukemiseen. Kaikki lähtee siitä, että valitaan oikeat ihmiset oikeille paikoille ja on tärkeää tunnistaa minkälainen henkilö soveltuu esimiesrooliin. Oikeiden valintojen jälkeen esimiehet tulee perehdyttää ja koulutuksen sekä esimiestyön tuen tulee olla jatkuvaa. Lähiesimiesten roolit ja vastuut tulee olla selvät ja esimiesten ajan tulee mennä esimies- eikä asiakastyöhön.

4.  Tuottavuuden kasvattaminen ja toimintatapojen muutokset. Tuottavuutta ei kasvateta henkilömäärää tai työhön käytettävää tuntimäärää nostamalla vaan toimintatapojen muutoksella. Voisiko hoitohenkilökunnan työtä keskittää enemmän nimenomaan hoitavaan työhön ja palkata lisää henkilöitä tekemään nykyisiä hallinnollisia ja muita avustavia tehtäviä, jotka eivät vaadi hoitoalan koulutusta? Voisiko hoitojonojen purussa olemassa olevia prosesseja kehittää tai hyödyntää muita toimijoita nykyistä enemmän?

5. Digitalisaatio ja uudet teknologiat. Nykyisellään monet järjestelmät ja niiden välinen tiedonsiirron puute tekevät työstä tehotonta ja vaativat pahimmillaan lisäresursseja. Ajanvarauksissa voitaisiin siirtyä sähköisiin järjestelmiin sekä perinteisten vastaanottojen rinnalla voitaisiin tarjota digitaalisia vaihtoehtoja mm. chatteja, videon välityksellä tapahtuvia vastaanottoja, keskusteluryhmiä tms.

6. Kaikki potentiaalinen työvoima käyttöön. Sote -puolelle ollaan saatu työllistettyä erilaisin tuki- ja kuntoutustoimin niin nuoria kuin pitkäaikaistyöttömiä. Aiemmin mainitsemiini avustaviin ja hallinnollisiin tehtäviin voisi palkata esimerkiksi kuntoutustuen avulla entistä enemmän pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työ- ja kouluelämän ulkopuolelle jääneitä henkilöitä. Myös ammatillisten kokemusasiantuntijoiden määrää tulisi kasvattaa. Eläköityneet sote -alan ammattilaiset sekä alan opiskelijat tulisi saada työelämään entistä joustavammin ilman, että työnteolla on vaikutusta eläkkeeseen tai opintotuen suuruuteen. Ylipäänsä työaikamalleja voisi rukata ihmisten elämäntilanteisiin ja tarpeisiin paremmin sopiviksi. Sote -alojen koulutusten sisältöä tulisi kehittää niin, että sote -alan opiskelijoita voitaisiin ottaa varhaisemmin työelämään.

7. Ulkomaisen työvoiman hyödyntäminen. Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi tulemme jossakin määrin tarvitsemaan ulkomaista työvoimaa myös muilla toimialoilla. Meidän tulee huolehtia ulkomaisen työvoiman kielitaidosta sekä ammattikoulutuksen tasosta sekä varmistaa heidän kotoutuminen uuteen maahan.

8. Hoitoalan imagon kasvattaminen. Yritysten strategioissa on jo pitkään huomioitu työnantajamielikuvan vaikutus yrityksen menestykseen. Työnantajamielikuva on yhtä kuin työnantajan maine ja siihen olennaisesti vaikuttaa työntekijöiden kokemukset työnantajasta. Uudet hyvinvointialueet aloittavat tietyllä tavalla ”puhtaalta pöydältä” ja hyvinvointialueella on uuden työnantajan roolissa kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan mielikuvaansa. Hyvinvointialueiden tuleekin laatia oma työnantajamielikuvan sekä työntekijäkokemuksen kehittämissuunnitelma ja lähteä toteuttamaan sitä systemaattisesti.

9. Hoitoalan koulutuksen kehittäminen. Voisiko eri työantajat osallistua vieläkin enemmän koulutusten sisältöjen suunnitteluun ja voisiko eri sote -alojen työnantajat: julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tehdä entistäkin enemmän yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja näkyä/osallistua oppilaiden valintaprosessiin? Palkallisia harjoittelujaksoja voisi koulutuksissa lisätä ja opiskelijoilla voisi olla nimetyt mentorit alan työnantajien joukosta.

10. Sisäisen motivaation kasvattaminen. Viimeinen ja kaikkein vaikein ratkaisukeino. Kaikki edellä mainitut ratkaisuehdotukset vaikuttavat osaltaan sisäisen motivaation kehittymiseen, mutta esimerkiksi yksinään palkalla ei ole kovinkaan suurta tai pitkäaikaista vaikutusta sisäiseen motivaatioon, vaan siihen vaikuttaa oma arvomaailma, persoona sekä aikaisemmat omat hoitokokemukset. Kuitenkin sillä, miten arvostamme hoitajia ja muita sote -alan työntekijöitä on keskeinen vaikutus sille, miten uudet, alaa harkitsevat henkilöt työn mieltää ja miten he hakeutuvat alalle.]]>Sun, 16 Jan 2022 16:35:13 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/neuvola-elamasi-tarkein-sote-palveluNeuvolapalvelut ovat yksi niistä sote -palveluista, joissa on valtavasti eroa eri paikkakuntien välillä. Erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on haasteita järjestää neuvolapalvelut niin, että sama hoitaja kulkisi läpi raskauden saatikka lapsen neuvola-ajan. Ensimmäisen lapseni kohdalla kävimme äitiysneuvolan ja suurimman osan lapsen vauvavuodesta neuvolassa suuremmalla paikkakunnalla. Minulle oli nimetty oma hoitaja, mutta tapaamiset toteutuivat lähestulkoon joka kerta eri henkilön kanssa. Oli sijaista ja sijaisen sijaista. Esikoista odottaessa en osannut odottaa neuvolakäynneiltä mitään, vaan suhtauduin neuvolakäynteihin ”pakollisena pahana”. Minulle ei syntynyt kokemusta, että alati vaihtuvat neuvolanhoitajat olisivat perehtyneet juuri minun tilanteeseeni ja jäin odotusaikana monien kysymysten ja ajatusten kanssa yksin.
 
Toista lasta odottaessani olin muuttanut pienemmälle paikkakunnalle ja niin äitiysneuvola- kuin lastenneuvolakäynnitkin tuntuivat merkityksellisimmiltä, mitä aikaisemmin. Tapasin koko raskausajan samaa, tuttua hoitajaa ja hänen kanssaan muodostuikin nopeasti luottamuksellinen ja turvallinen hoitosuhde. Sama tapahtui myös lastenneuvolan puolella, jossa kävimme ensin esikoisemme ja myöhemmin molempien lastemme kanssa. Tämä samainen hoitaja on nähnyt esikoisemme kehityksen 1-vuotiaasta alkaen ja neuvolakäynneistä on tullut niin itselle kuin lapsellekin merkityksellisiä. Hoitajan kanssa muodostuvalla luottamuksellisella suhteella on valtava merkitys niin raskaus- kuin vauvavuodenkin aikana. Toki toisen raskauden ja lapsen kohdalla tietääkin asioista enemmän, mutta hoitajalla on valtava vaikutus siihen, että tuleva vanhempi kokee olonsa turvallisemmaksi ja huomioonotetuksi.
 
Neuvolapalvelut ovat yksi niistä lukuisista sote -palveluista, jotka siirtyvät vuoden 2023 alussa hyvinvointialueiden järjestettäväksi. Neuvolapalvelut ovat myös yksi niistä palveluista, joiden järjestämisessä on valtavasti kuntakohtaisia eroja. Näiden omien, kahdelta eri paikkakunnalta saamani kokemuksen lisäksi ystäväpiirini on laajentanut kokemuspohjaani jakamalla omia kokemuksiaan neuvolapalveluista eri paikkakunnilta. Niissä kaikissa tuo kokemus on hyvin samankaltainen. Neuvolapalvelut koetaan yleensä paremmin toimivina pienemmillä paikkakunnilla. Tästä syystä ne tuleekin tulee säilyttää ihmistä lähellä. Niin lähellä, että jokainen tuleva äiti ja vanhempi voi kokea tulevansa kohdatuksi ja kuunnelluksi niin odotusaikanaan, kun lapsen syntymän jälkeenkin. Tämä ei kuitenkaan toteudu, mikäli hoitaja vaihtuu jokaisella käyntikerralla ja suhde omaan hoitajaan jää tästä syystä etäiseksi.
 
Neuvolapalvelut ovat lapsen syntymän jälkeen hänen ensimmäinen kokemuksensa sote -palveluista. Neuvolakäynnit ja suhde lasta hoitavan asiantuntijan kanssa luo pohjan sille, miten lapsi tulee suhtautumaan omaan terveyteen ja sote -alalla toimiviin asiantuntijoihin tulevaisuudessa. Näin ollen neuvolapalvelut ovat yksi elämäsi tärkeimmistä sote -palveluista. Neuvolapalveluihin tulee tästä syystä panostaa jatkossakin ja palvelut tulee säilyttää ihmistä lähellä niin maantieteellisesti kuin henkisestikin.


]]>Mon, 10 Jan 2022 09:32:56 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/mieli-alueellaMielenterveyteen liittyvät ongelmat vaikuttavat usein hyvin laajasti ihmisen elämään ja jokaisella meistä saattaa jossain elämän vaiheessa ilmaantua joitain mielenterveyteen liittyviä ongelmia, jaksamisen haasteita tai stressiä. Mielenterveysongelmien hoidossa lienee tärkeintä se, että ihminen pääsee hoidon piiriin mahdollisimman varhain. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat keskiössä, mutta on haastavaa ennakoida elämäntilanteeseen liittyviä muutoksia tai tilanteita, jotka saattavat laukaista mielenterveyden ongelman.
 
Sote -uudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista on painopisteen siirtäminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Mielenterveyspalveluissa tämä on todellinen haaste, sillä vaikka mielenterveyteen liittyvistä ongelmista on alettu puhumaan enemmän, niin ihmisillä on edelleen kynnys hakeutua mielenterveyden palveluiden piiriin riittävän varhaisessa vaiheessa. Osassa mielenterveyden ongelmissa tämä hoitoon hakeutumisen vaikeus on osa mielenterveyden ongelmaa. Kun mielialan kokee matalana niin hoitoon hakeutuminen ei ole ensimmäinen ajatus, vaan silloin ihminen jää herkästi kotiin, jolloin mieliala ja toimintakyky saattavat laskea entisestään. Tällaisessa tilanteessa ollaan jo usein siirrytty perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon puolelle.
 
Mielenterveyspalveluiden osalta panostukset ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin tulevat maksamaan itsensä nopeastikin takaisin. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mikäli ihmiset eivät käytä näitä palveluita tai vielä pahempaa, mikäli näitä palveluita ei ole saatavilla. Meillä Uudessakaupungissa on useita erinomaisia esimerkkejä matalan kynnyksen palveluista, mutta samaan aikaan meillä on ollut suuria haasteita saada täytettyä mm. psykologin avoimia toimia. Hoitoon hakeutumisen kynnys kasvaa entisestään, mitä vaikeampaa hoidon piiriin pääsy on.
 
Hyvinvointialueilla on nyt tuhannen taalan paikka rakentaa mielenterveyspalvelut uudelleen. Ennaltaehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut voisi toteuttaa hyvinvointialueilla osittain etänä. Etenkin nuorten kohdalla, jossa tarve mielenterveyspalveluille on kasvanut entisestään, näitä ”auttavia puhelimia”, etävastaanottoja ja erilaisia mielenterveyteen liittyviä keskusteluryhmiä tulisi lisätä entisestään. Iäkkäämpien ihmisten kohdalla taas etävastaanotot eivät ole se luontevin tapa hoitaa mielenterveyttä, vaan mielenterveyden ammattilaisilla tulisi olla aikaa kiertää mm. hoivapaikoissa ja tarjota näitä matalan kynnyksen keskusteluaikoja. Näitä matalan kynnyksen palveluita on jo olemassa, mutta niiden määrää ja monipuolisuutta tulisi hyvinvointialueilla lisätä entisestään. Mielenterveyspalveluiden uudistaminen vaatii taloudellista panostusta, mutta myös rohkeutta ja uusia innovaatioita, joissa hyvinvointialue voisi hyödyntää eri kunnissa jo olemassa olevia, toimivia matalan kynnyksen palveluita.
]]>Wed, 05 Jan 2022 08:40:40 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/tarvitsemmeko-seinia-vai-palveluita​Aluevaaleissa kaikki puolueet puolustavat lähipalveluita, mutta harva osaa perustella, miten nuo lähipalvelut saadaan aidosti pysymään lähellä ja ihmisten saavutettavissa? Sote -uudistuksen yksi perimmäinen syyhän on palvelutuotannon tehostaminen ja sote -kulujen pienentäminen. Kuntalaiset mieltävät herkästi, että lähipalvelut ovat yhtä kuin oma terveyskeskus. Terveyskeskus mielletään paikaksi, josta saa apua silloin kun sitä tarvitsee. Kun sairastuu äkillisesti, niin siinä kohtaa viimeistään toivoisi, että hoito olisi mahdollisimman helposti saavutettavissa. Päivystysaulassa odottaminen tai koronatestiin könyäminen on viimeinen asia, jonka haluat sairaana ollessasi tehdä.
 
Seinät tuovat ihmisille turvaa ja kunnan oma terveysasema on ikään kuin tuon turvan keskeisin monumentti. Jokaisessa tekemässäni vaalikoneessa ja kuulemassani paneelissa toistuu myös tuo sama kysymys: pitäisikö jokaisessa kunnassa säilyä oma sotekeskus? Mitä jos tämän kysymyksen sijaan keskittyisimme miettimään palveluiden säilyttämistä tai jopa niiden kehittämistä noiden turvaa tuovien seinien sijaan? Voisiko toimivat, aidosti lähellä olevat ja saavutettavat palvelut tuoda pitkässä juoksussa enemmän turvaa kuin sotekeskusten seinät?
 
Olen itsekin joutunut käyttämään sote -palveluita tämän syksyn aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Minulla on kaksi pientä lasta, joten neuvolat ja terveyskeskuksen päivystys ovat tulleet tutuiksi. Sairastuin itsekin äkillisesti alkusyksystä, jossa kohtasin tuon klassisen ”tiskiltä toiselle” -tilanteen. Tuolloin apu löytyi vasta kolmannelta tiskiltä, jota ennen olin jonottanut työterveyshuollon ajanvarauksessa, soittanut lukuisia kertoja terveyskeskukseen ja törmännyt haasteeseen, jossa lääkäri ei suostu tapaamaan minua ennen kuin olen käynyt koronatestissä, vaikka minulla oli molemmat rokotteet.
 
En osannut tuossa tilanteessa kyseenalaistaa saamaani palvelua, sillä olin hyvin kiitollinen saadessani lopulta hoitoa. Yksi erinomainen esimerkki meillä jo olemassa olevasta, toimivasta sote -palvelusta on kotisairaala -palvelu, joka toi palvelun niinkin lähelle kuin omalle kotisohvalle. Hämmästelen vieläkin tuon palvelun toimivuutta, sillä edellisenä iltana klo 22.00 tilattu palvelu oli koti-ovellani seuraavana aamuna klo 08.00. Kaiken tuon pompottelun ja lääkärikäyntien jälkeen sain hoitoa, joka toi minulle aidosti apua sekä turvaa ilman, että minun piti liikkua kotisohvaltani minnekään.
 
En ole myöskään sitä mieltä, että kaikki terveyskeskukset tulisi sote -uudistuksessa lakkauttaa. Arvostan niiden tuomaa ”psykologista turvaa”, mielenrauhaa. Terveyskeskuksissa on kuitenkin lopulta kyse vain seinistä, ei itse palvelusta. Mitä jos tulevaisuudessa eläisimmekin maailmassa, jossa palvelut tulisi ihmisten luo eikä toisinpäin? Laboratoriotutkimuksia vaativat testit voisi tilata omalle koti-ovelle ja perinteistä sairaalahoitoa vaativat toimenpiteet voisikin, ainakin osittain toteuttaa omalla kotisohvalla? Tarvitsemme sairaaloita ja terveyskeskuksia jatkossakin, mutta olisimmeko jo tässä sote -uudistuksessa valmiita satsaamaan seinien sijaan palveluihin?
]]>Wed, 29 Dec 2021 15:31:32 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/aidosti-alueella​Tulevien aluevaalien yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, missä tulevien hyvinvointialueiden päätökset tehdään? Varsinais-Suomessa on yhteensä 742 aluevaaliehdokasta, joista 75 ehdokasta tulee alueen suurimmasta kaupungista eli Turusta. Tulevaan hyvinvointialueen valtuustoon valitaan yhteensä 79 valtuutettua.
 
Ehdokaslista on varsin kattava ja sieltä löytyy varmasti jokaiselle sopiva ehdokas. Mielestäni yksi keskeisimmistä kriteereistä ehdokkaan valinnassa tulisi kuitenkin olla se, miten hyvin ehdokas kykenee edustamaan KOKO hyvinvointialuetta, eikä vaan osaa siitä. Päätöksenteon keskittäminen Turkuun ei ole kenenkään etu, ei turkulaisten, eikä meidän pienemmillä paikkakunnilla asuvien. Perustettaviin hyvinvointialueiden valtuustoihin tulisi saada mahdollisimman kattava valtuutettujen joukko niin iän, ammatin, sukupuolen, mutta ehkä tärkeimpänä alueellisen edustavuuden näkökulmasta.
 
Turkulaisissa aluevaaliehdokkaissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Ehdokkaiden joukosta löytyy suuri määrä nykyisiä kansanedustajia, valtuutettuja ja jopa entisiä ministereitä. Monella ehdokkaalla on sukua ja muita yhteyksiä alueen muilla paikkakunnilla, joten kokemusta ja näkemystä löytyy varmasti myös oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta.

​Olen itsekin entinen turkulainen ja olin mukana Turun kunnallispolitiikassa 8 vuoden ajan. Suuremmissa kaupungeissa asuminen kaventaa väkisinkin maantieteellistä näkökulmaa, sillä oman kunnan sisällä tapahtuu valtavasti asioita ja tarjolla on erilaisia palveluita. Ei ikään kuin tarvitse lähteä ”merta edemmäs kalaan”. En rehellisesti sanottuna ollut itsekään Turussa asuessani kovinkaan tietoinen siitä, mitä lähialueen kunnissa tapahtui, puhumattakaan maakunnan syrjäisempien seutukuntien asioista. Minulla ei ollut hajuakaan esimerkiksi Uudenkaupungin asioista saatikka palveluista ennen kuin aloitin täällä työt vuonna 2016.
 
Tulevien hyvinvointialueiden yksi keskeinen menestystekijä tulee olemaan se, miten kattavasti koko alue on edustettuna tulevissa valtuustoissa. Yhteistyön näkökulmasta tämä on myös haaste, mutta ennemmin se on mahdollisuus laajentaa omaa näkökulmaa, ottaa käyttöön parhaimmiksi havaittuja käytäntöjä sekä oppia muiden tekemistä virheistä. Suosittelen siis pohtimaan omaa ehdokasvalintaa myös tästä alueellisen edustavuuden näkökulmasta ja valitsemaan ehdokkaan, joka edustaa aidosti koko aluetta ja jolla on näkemystä sekä kokemusta laajemmin hyvinvointialueen asioista kuin vaan omalta kotipaikkakunnaltaan. ]]>Thu, 16 Dec 2021 09:45:28 GMThttps://www.laurakontu.net/rohkeasti-reilusti-rakkaudella--blogi/kolmas-pyora-vai-sote-palveluiden-taydentaja​Sosiaali- ja terveyspalveluiden ympärillä käytävä keskustelu pyörii pitkälti kahden eri tahon, julkisen ja yksityisen sektorin, välillä. Aluevaaleissa yksi keskeinen puolueita ja heidän ehdokkaitaan erotteleva tekijä löytyykin juuri siinä, miten sote -palvelut tulisi järjestää ja kenen toimesta? Toiset puolustavat julkisia palveluita ja toiset taas kannattavat palveluntarjoajien monipuolisuutta. Tässä keskustelussa kuitenkin unohtuu usein yksi merkittävä sote -palveluita järjestävä taho, kolmas sektori, jota hyvin usein pidetään ikään kuin kolmantena pyöränä sote -alan toimijoissa.
 
Kannatan itse monipuolisuutta palveluntarjoajissa, mutta samalla peräänkuulutan näiden palveluntarjoajien välisen yhteistyön kehittämistä. Itselleni kolmas sektori on tärkeä osa monipuolisessa palveluntarjonnassa. Tuleva sote -uudistus ja sote -palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille tulee tarvitsemaan kaikkia sote -alan toimijoita, jotta hyvinvointialueilla pystytään tarjoamaan mahdollisimman kattavat ja monipuoliset sote -palvelut. Yksi sote -uudistuksen ”kuumista perunoista” onkin lähipalveluiden säilyminen erityisesti pienempien kuntien alueella ja näenkin tässä yhtenä ratkaisuna juurikin tuon kolmannen sektorin vahvistamisen. Kolmannen sektorin palvelut eivät tietenkään korvaa lakisääteisiä sote -alan palveluita, mutta ne täydentävät niitä ja parhaimmillaan nopeuttavat yksilön hoidon piiriin pääsyä.
 
Yksi loistava esimerkki kolmannen sektorin palveluista on Lounais-Suomen mielenterveys ry:n alla toimiva Kriisikeskus, joka tarjoaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita kaikille apua tarvitseville. Kriisikeskuksessa pääsee keskustelemaan mielenterveyden ammattilaisten kanssa joko yksilöllisesti tai osallistumaan erilaisiin ammattilaisten ohjaamiin vertaistukiryhmiin. Ryhmiä löytyy maahanmuuttajille, omaisen menettäneille ja muissa elämän kriisi- ja muutostilanteissa oleville. Kriisikeskuksen toiminta on varhaista tukea, jossa yksilöllä on mahdollisuus päästä keskustelemaan mielenterveyden ammattilaisten kanssa hyvin varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat monimutkaistuvat ja kerrostuvat. Pahimmillaan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja psykologille joutuu jonottamaan viikkoja, jopa kuukausia.
 
Toinen erinomainen esimerkki sote -palveluita tarjoavista kolmannen sektorin toimijoista on Mannerheimin lastensuojeluliitto, joka tulee tutuksi, tavalla tai toisella, kaikille lapsiperheille. Pienemmillä paikkakunnilla erityisesti MLL:n kaltainen toiminta on äärettömän arvokasta. Esimerkiksi Uudessakaupungissa on paljon lapsiperheitä, jotka ovat muuttaneet kaupunkiin muualta, ilman omaa verkostoa ja lähipiiriä. Näissä tilanteissa MLL:n toiminta tarjoaa arvokkaan kohtaamispaikan eri taustoista tuleville perheille, mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan vanhemmuudesta. Parhaimmillaan toiminta auttaa luomaan uutta verkostoa ja auttaa näin ollen ”kotouttamaan” perheitä paremmin uudelle kotipaikkakunnalleen.
 
Tällä hetkellä näiden kolmen toimijan, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän yhteistyön kehittäminen ja sujuvoittaminen onkin yksi keskeisin tavoitteeni tulevissa aluevaaleissa. Näen tämän yhteistyön kehittämisen olevan mahdollisuus monipuolistaa sote -palvelutarjontaa myös pienemmillä ja syrjäisemmillä paikkakunnilla. Kolmatta sektoria ei tule pitää ylimääräisenä ”kolmantena pyöränä” vaan keskeisenä palveluntarjoajatahona muiden joukossa.]]>