Mielenterveysongelmista johtuvat sairaspoissaolot jatkavat kasvuaan, erityisesti nuorten, alle 35-vuotiaiden aikuisten keskuudessa. Myös mielenterveysdiagnoosit ja mielialalääkitysten määrä ovat lisääntyneet. Tämä kehitys on korostunut erityisesti koronapandemian aikana ja sen jälkeen, ja osaltaan se selittää kasvaneita hoitojonoja niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.
 
Tutkimukset osoittavat, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen saa apua mielenterveysongelmiin, sitä parempi on toipumisennuste. Lievissä ja varhaisessa vaiheessa havaituissa mielenterveysongelmissa pelkkä keskusteluapu voi usein riittää. Kuitenkin, jos oireet pitkittyvät ja hoitojonot venyvät, ongelmat ehtivät syventyä niin, ettei pelkkä keskusteluapu enää riitä. Tällöin tarvitaan usein lääkehoitoa ja pitkäaikaista terapiaa.
 
1.5.2025 astuu voimaan lasten ja nuorten terapiatakuu. Terapiatakuun myötä lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten tulee päästä tiettyihin mielenterveyspalveluihin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun tarve on todettu. Tämä on tärkeä päätös ja merkittävä askel mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen ja hoidon saavutettavuus parantavat huomattavasti mielenterveysongelmien toipumisennustetta. Jos mielenterveysongelmiin reagoitaisiin varhaisessa vaiheessa ja tarjolla olisi aidosti matalan kynnyksen palveluita – kuten psykologin etävastaanottoja tai mielenterveyden chattipalveluita – voitaisiin säästää merkittävästi kustannuksissa. Kun oireet pitkittyvät, myös hoidon tarve kasvaa ja pitkittyy. Pahimmillaan mielenterveysongelmat johtavat pitkäaikaiseen työkyvyn heikkenemiseen, mikä lisää paitsi hoitokustannuksia ja hoitojonoja, myös yhteiskunnalle ja työnantajille koituvia taloudellisia menetyksiä.
 
Mielenterveys ei kuitenkaan ole vain kustannuskysymys – se on yksi ihmisyyden perusasioista. Keskeistä on tunne siitä, että ihminen tulee kohdatuksi ja ymmärretyksi. Liian usein mielenterveysongelmien taustalla on kokemus arvottomuudesta tai siitä, että on tullut väärinymmärretyksi tai sivuutetuksi jossakin elämänsä osa-alueessa – työssä, perheessä tai ihmissuhteissa. Ihmisten kohtaaminen on mielenterveysalan ammattilaisten ydinosaamista, ja se on myös yksi hoidon kulmakivistä. Ilman todellista kohtaamista ei tapahdu paranemista. Kohtaamattomuus sen sijaan syventää ongelmia ja lisää mielenterveyspalveluiden tarvetta.
 
Ihmisen kohtaaminen ei maksa mitään. Me luottamushenkilöt harjoittelemme tätä luottamustehtävissämme jatkuvasti – kuuntelemista, ymmärtämistä ja dialogia. Kun etsimme säästöjä hyvinvointialueen palveluista, voimme samalla pohtia, miten kohtaamme toisemme. Kohtaamattomuus, tahaton tai tahallinen väärinymmärrys ja se, ettemme todella kuuntele toisiamme, lisäävät mielenterveysongelmia ja sitä kautta myös palvelutarvetta ja kustannuksia.
 
Mielenterveys alkaa meistä jokaisesta. Luottamushenkilöinä voimme näyttää esimerkkiä siitä, miten kohtaamme toisemme – niin oman kuin muidenkin puolueiden edustajat, Varhan ja kuntien asiantuntijat, asiakkaat, viranhaltijat ja äänestäjämme. Voisimme luottamushenkilöinä antaa kohtaamistakuun ja näin ollen ennaltaehkäistä osaltamme mielenterveysongelmia.

Uusikaupunki on monella tapaa ainutlaatuinen paikka elää, yrittää ja opiskella. Meillä on meri, vahvaa teollisuutta, vireä yrittäjyys ja monipuolinen palvelutarjonta. Jotta kaupungin elinvoima säilyy ja kehittyy, tarvitsemme päätöksiä, jotka perustuvat tietoon, taloudelliseen realismiin ja vahvaan yhteistyöhön.
 
Uusikaupunki tarvitsee tehokasta ja ennakoivaa kaavoitusta, joka mahdollistaa sekä yritystoiminnan että monipuoliset asumismahdollisuudet. Meidän on pidettävä huolta kaupunkiympäristön viihtyvyydestä ja turvallisuudesta – perusasiat on hoidettava hyvin, vaikka suuria investointeja ei ole lähivuosina varaa tehdä. Kaupungin kiinteistöjen käyttöä on tarkasteltava kriittisesti ja pyrittävä tehostamaan tilojen käyttöä. Tämä työ on jo aloitettu tällä valtuustokaudella ja työ jatkukoon.
 
Uudessakaupungissa on tehty merkittäviä investointeja oppimisympäristöihin, mutta nyt on aika panostaa opetuksen laatuun. Pidetään oppilasryhmät maltillisina ja kehitetään kouluverkkoa faktoihin perustuen. Kouluissa tulee panostaa ennenkaikkea turvallisuuteen ja mahdollistaa se, että oppilaat voivat keskittyä siihen tärkeimpään eli itse oppimiseen. Lisäksi meidän tulisi harkita painotettuja luokkia eri asteille – voisiko Uudessakaupungissa toimia  yrittäjyys- tai teollisuuspainotteinen lukio? Voisiko innovaatiokyvykkyyteen panostaa jo alaluokilta alkaen? Yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten kanssa on syvennettävä entisestään, jotta opiskelijat ja työelämä kohtaavat sujuvammin ja houkuttelevat opiskelijoita jäämään tai palaamaan Uuteenkaupunkiin.
 
Elinvoimainen kaupunki tarvitsee yrittäjiä. Voisimmeko tarjota tyhjillään olevia kaupungin tiloja kesäksi maksutta uusille yrittäjille, jotka haluavat testata liikeideaansa? Samalla voisimme aktiivisemmin markkinoida Uuttakaupunkia houkuttelevana paikkana yrittää ja asua. Meillä on valtteja, joita monella muulla ei ole: maksuton pysäköinti, ruuhkattomuus, yksilöllinen palvelu ja kiireettömyys. Kaiken kruunaa ainutlaatuinen merellinen ympäristö ja monipuolinen ravintolatarjonta. Näitä vahvuuksia on hyödynnettävä entistä paremmin kaupungin markkinoinnissa ja yritysten houkuttelemisessa. Paikallisuus ja lähituottajien tukeminen ovat myös mahdollisuus – tehdään niistä Uudenkaupungin vetonaula. Kaupungin on oltava aktiivinen yritysten houkuttelussa ja laatia sellainen ehdotus, josta ei voi kieltäytyä.
 
Uudenkaupungin menestys perustuu yhteistyöhön. Kaupungin, yrittäjien, oppilaitosten ja asukkaiden on vedettävä yhtä köyttä, jotta voimme tarjota parhaat mahdolliset puitteet elämälle, yrittämiselle ja oppimiselle. Pidetään huolta perusasioista, mutta uskalletaan myös kehittää ja etsiä uusia ratkaisuja. Kaupungin kehittämiseksi, ei tarvitse aina keksiä pyörää uudelleen, vaan ehkä sateenkaaren pää löytyykin paluusta perusasioiden äärelle. Sujuva, turvallinen ja viihtyisä arki on suurin vetonaulamme, jota meidän tulee osata hyödyntää entistäkin paremmin. 

"Äiti, mitä politiikka on?" kysyi 6-vuotias tyttäreni eräänä iltana. Vastasin kysymykseen kysymyksellä ja tiedustelin, mitä politiikka hänen mielestään on? "No, se on puhumista, kuuntelua ja keskittymistä." Mihin politiikassa pitää erityisesti keskittyä? "No siihen, mitä aikoo seuraavaksi puhua."

Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2021 esikoistyttäreni oli kaksivuotias ja keskellä voimakasta uhmaikää. Tahtoa riitti, ja kaikki piti saada tehdä itse. "Mää itte!" Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hänen tahtonsa on yhä vahva, ja hän haluaa edelleen tehdä asiat omatoimisesti ja itsenäisesti. Samalla hän on kasvanut ja oppinut, ettei osaa vielä kaikkea – ja osaa myös välillä pyytää apua. Tyttäreni menee syksyllä ensimmäiselle luokalle ja hänellä on vielä paljon opittavaa edessä. Hän on kuitenkin oivaltanut politiikasta jotain oleellista: politiikka on puhumista, kuuntelua ja keskittymistä. Näinhän se pitkälti on, vaikka itse vaihtaisinkin näiden kolmen sanan tärkeysjärjestystä. Politiikka on ennen kaikkea kuuntelua, keskittymistä oleelliseen ja vasta lopuksi puhumista.

Neljä vuotta kuntapolitiikassa on opettanut paljon niin Uudenkaupungin asioista kuin politiikan lainalaisuuksistakin. Kuten tyttäreni, myös minä olen kehittynyt neljän vuoden aikana – sekä ajattelutavassani että toimintatavoissani. Kuntapolitiikan uhmäikäisestä on kasvanut ekaluokkalainen. En todellakaan tiedä kaikkea, ja mitä enemmän perehdyn asioihin, sitä paremmin ymmärrän, kuinka paljon on vielä opittavaa. Puhun edelleen liikaa, mutta olen myös oppinut kuuntelemaan. Olen myös oppinut, ettei politiikassa pärjää yksin. Yhteistyötä pitää kyetä tekemään ja apua tulee pyytää, kun sitä tarvitsee.

Edellisissä vaaleissa minut valittiin ensikertalaisena ja melko tuoreena uusikaupunkilaisena kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen. Näihin vuosiin on mahtunut paljon uuden opettelua, perehtymistä, päätöksenteon ja prosessien sujuvoittamista sekä tietenkin päätöksiä – myös vaikeita sellaisia. Neljä vuotta on politiikassa lyhyt aika. Sinä aikana ei maailma, eikä edes Uusikaupunki, tule valmiiksi. Viimeiset kaksi vuotta kaupunginhallituksessa olemme keskittyneet pitkälti talouskysymyksiin ja etsineet yhdessä ratkaisuja taloustilanteen kiristyessä. Sopeuttamistoimia harkittaessa helposti poimittavia hedelmiä on enää vähän, ja käytännössä kaikki ratkaisut vaativat vaikeita päätöksiä – usein myös arvovalintoja omien tärkeinä pitämieni asioiden välillä. Tämäkin kuuluu politiikkaan.

Seison tekemieni päätösten takana, sillä ne on tehty sen hetkisen parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta. Monet ratkaisuista on myös tehty yksimielisesti kaikkien puolueiden kesken, mikä tekee päätösten pyörtämisestä jälkikäteen toisinaan erikoista. Kannatan pitkäjänteistä ja vastuullista päätöksentekoa, jossa mielipide ei vaihdu vaalien lähestyessä tai keskustelukumppanin vaihtuessa. Uudenkaupungin etu on rohkea, kauaskantoinen ja valtuustokausien rajat ylittävä päätöksenteko – sellainen, jossa uskalletaan tehdä myös epäsuosittuja, mutta välttämättömiä valintoja.

Politiikka on ennemmin kestävyys- kuin nopeuslaji. Kauniiden vaalilupausten sijaan on tärkeää keskittyä niihin asioihin, jotka vievät kaupunkiamme eteenpäin vastuullisesti ja kestävästi – yli valtuustokausien.