Lähenevät vaalit aiheuttavat ihmisissä monenlaisia reaktioita. Yhtä ei voisi vähempää kiinnostaa, kun taas toinen elää täysillä mukana ja lukee yksityiskohtaisesti kaikkien ehdokkaiden mielipidekirjoitukset ja tekstaripalstan kommentit. Myös meissä ehdokkaissa on näkynyt hyvin erityylistä käyttäytymistä nyt kun vaalit lähenevät. Etenkin nämä aikaisempien valtuustokausien päätöksiä, toisia puolueita ja jopa henkilöitä arvostelevat kirjoitukset on herättänyt itsessä monenlaisia tunteita, joista päällimmäisin tunne lienee suru. Suru, joka kumpuaa siitä, että nämä jo menneisiin asioihin tai muihin ihmisiin kohdentuvat arvostelukirjoitukset kertovat ennen kaikkea omasta pahasta olosta ja omasta epävarmuudesta.
Epävarmuus on yhteistyön pahin vihollinen. Ihminen, joka kokee epävarmuutta, epäilee myös kaikkea. Eniten itseään. Epävarma ihminen pyrkii löytämään syyn omalle epävarmuudelleen aina itsensä ulkopuolelta. Äänestin näin, koska minua painostettiin. Äänestin noin, koska minua käskettiin. Äänestin näin, koska minulle ei annettu parempaakaan tietoa. Äänestin niin, sillä en tiennyt miten oikeasti olisin halunnut äänestää. Se, että uskaltaa olla eri mieltä kuin muut, ei ole aina helppoa. Kuitenkin tärkeämpää kuin se, mitä mieltä jostain asiasta on, on se, että tietää miksi on jotain mieltä. Samaa mieltä ei pidä olla, vaikka se tekisi yhteistyöstä näennäisesti helpompaa. Eri mieltäkään ei pidä olla sen vuoksi, että jonkun vaan pitää olla eri mieltä. Tärkeintä on se, että tiedät itse, mitä mieltä asioista olet ja kerrot sen myös muille. Keskustelu rakentaa yhteistyötä ja mitä avoimempaa keskustelu on, sitä tehokkaammin se yhteistyötä rakentaa. Vain keskustelemalla muiden ihmisten kanssa, saat tietoa siitä, miten muut ajattelevat ja asiat kokevat. Keskustelun avulla kerrytät ylipäänsä tietoa ja saat omalle näkökannallesi lisää perusteita. Keskustelun avulla pääset myös tutustumaan muihin ihmisiin ja heidän ajattelumaailmaansa. Itsensä hyvin tunteva kykenee tällaiseen keskusteluun. Hän kykenee kuuntelemaan muita, eikä vaan esittämään omia mielipiteitään ikään kuin täyttääkseen koko keskustelun. Tai eihän tuollainen pelkkä omien kantojen esittäminen mitään keskustelua saatika yhteistyötä edes ole. Se on epävarman ihmisen monologia asiasta, jossa henkilö kokee epävarmuutta. Yhteistyötä ei siis rakenneta puhumalla vaan kuuntelemalla. Useat ehdokkaat vannovat näin vaalien alla yhteistyön nimeen ja vakuuttavat olevan vahvoja yhteistyön rakentajia, kun samaan aikaan he eivät joko halua tai kykene kuuntelemaan mitä muilla on sanottavana. Epävarmuudessakaan ei ole mitään väärää ja me kaikki koemme epävarmuutta erilaisissa asioissa. Etenkin sellaiset asiat, jota emme vielä tiedä tai osaa aiheuttavat herkästi meille epävarmuuden tunteita. Epävarmuus on tunne, joka pyytää sinua pysähtymään ja kuuntelemaan. Valitettavan usein epävarma ihminen käyttäytyy juuri päinvastoin. Hän arvostelee ja hyökkää. Epävarmuudesta kumpuava, toisia arvosteleva tai jopa aggressiivinen käyttäytyminen saatetaan leimata usein myös tyhmyydeksi. En edes pidä tuosta sanasta tyhmä, sillä mihin sillä edes viitataan? Kognitiiviseen kapasiteettiin vai siihen, että ihminen on hankala tyyppi. Tyhmyys ihmisen tyhmentää on ollut mottoni niin pitkään, kun sen ensimmäisen kerran kuulin Forrest Gump -elokuvasta. Minulle tuo lause avautuu niin, että typerä käyttäytyminen tekee ihmisestä tyhmän, vaikka olisikin kognitiiviselta kapasiteetiltaan kyvykäs. Koulutus, ammatti tai edes mensan jäsenyys eivät tee ihmisestä älykästä vaan se, miten ihminen käyttäytyy suhteessa muihin ihmisiin. Tyhmyys ihmisen tyhmentää ja yhteistyö ihmisen kehittää.
1 Comment
Uudenkaupungin valtuustosta noin kolmasosa on naisia tai nykyään käytetään termiä naisoletettuja. Itselle sukupuoli on merkittävä osa identiteettiä niin puhun nyt reippaasti miehistä ja naisista, ennen kuin nämäkin termit kielletään syrjivinä ja loukkaavina.
Kirjoitin hetki sitten sosiaalisessa mediassa päivityksen, jossa väitin, että kuntapolitiikkaan ja luottamustehtäviin tarvitaan lisää naisia. Suomessa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906 kolmantena maailmassa. Olimme jo tuolloin monella tapaa tasa-arvon edelläkävijämaa. Kuitenkin poliittisissa luottamustehtävissä naisia on alkanut näkyä vasta huomattavan paljon myöhemmin. Muutos tapahtuu hitaasti. On helppoa äänestää henkilöä, jota on aina äänestänyt. Ja jos ehdokkaista valtaosa on miehiä, niin todennäköisyys sille, että enemmistö miehistä tulee valituksi, on myös ilmeinen. Politiikkaan tarvitaan lisää naisia. Ylipäänsä politiikkaan tarvitaan erilaisia ihmisiä. Tarvitaan nuoria ja iäkkäämpiä, tarvitaan opiskelijoita ja työelämässä olevia, tarvitaan duunareita ja asiantuntijoita, tarvitaan miehiä ja naisia. Jotta tasa-arvo toteutuisi täysin, emme edes puhuisi miehistä tai naisista. Sukupuoli ei olisi tuolloin luokitteleva tekijä. Ajattelen itse, että sukupuolella on väliä ja molemmilla sukupuolilla on sukupuolelle ominaisia piirteitä ja käyttäytymismalleja. Toki myös persoonallisuudella on vaikutusta näiden piirteiden voimakkuuteen sekä olemassaoloon. Yritysmaailmassa naisten määrä erilaisissa johto- ja luottamustehtävissä on noususuhdanteinen. Samaten nykyinen ”hallitusviisikkomme” osoittaa sen, että naisten määrä myös politiikassa ja poliittisissa johtotehtävissä on kasvamassa. Nykyisen hallituksemme kokoonpano ei edusta tasa-arvoa, sillä sieltä puuttuvat miehet. Ja monellakin tapaa tämä näkyy myös hallituksen toiminnassa. Niin hyvässä kuin pahassa. En missään nimessä ajattele, että suoriutuminen on yksinään sukupuolesta kiinni, mutta uskon vahvasti, että kaikissa mahdollisissa ryhmissä ja päättävissä elimissä tarvitaan sekä naisia että miehiä. Sukupuolella on väliä myös kuntapolitiikassa. Tällä hetkellä istuvasta valtuustostamme on 30% naisia ja 70% miehiä. Valtuuston vaakakuppi on epätasapainossa. Tämä sama epätasapaino näkyy myös puolueiden ja ihmisten välisessä yhteistyössä tai oikeammin yhteistyön puutteessa. Rohkenen väittää, että naisten määrän lisääntyminen niin valtuustossa kuin eri luottamustehtävissä tulee parantamaan kaupungissamme tehtävää yhteistyötä. Tarvitsemme lisää naisia rattiin viemään asioita eteenpäin, päättämään yhteisistä asioistamme sekä kehittämään yhteistyötä. Naiset eivät muuten ole tutkitusti yhtään sen huonompia kuljettajia kuin miehetkään! Lupasin Facebook -sivuillani kertoa 50 syytä äänestää minua kuntavaaleissa Ukissa. Tämä oli alkuun leikkisä heitto liittyen vaalinumerooni, joka siis on 50. Viidenkymmenen syyn keksiminen on hankalaa ja itsensä kehuminen tuntuu niin työnhaussa kuin kuntavaaliehdokkaana vähintäänkin vastenmieliseltä. Koen kuitenkin samalla, että äänestäjien on tärkeää tuntea henkilö, jota äänestää ja koska minua ei täällä Uudessakaupungissa vielä kovin hyvin tunneta niin koen tämän 50 syyn listaamisen tavaksi kertoa itsestäni enemmän. Tässä teille 50 syytä äänestää minua kuntavaaleissa Uudessakaupungissa numerolla 50.
Tässä 50 syytä äänestää minua Uudessakaupungissa. Tuon kaupunkiimme uutta uskallusta ja annan oman osaamiseni sekä panokseni yhteisten asioiden ajamiseen. Mikäli arvostat näitä ominaisuuksia ja olet kanssani samaa mieltä asioista, joita haluan ajaa, olen oikea ehdokas sinulle! Haluan myös kuulla mitä sinulla on sanottavana ja mitä asioista sinä toivoisit kaupungissamme kehitettävän tai ajavan. Ole rohkeasti yhteydessä niin jutellaan, mitä asioiden eteen voitaisiin yhdessä tehdä. Tulevat kuntavaalit on täällä Ukissa saaneet lempinimekseen ”Sihy -vaalit”. Viime kuntavaalit Turussa olivat ”toriparkki -vaalit”, vaikka päätös toriparkin rakentamisesta oli jo tehty aikaa sitten. Toriparkki herätti paljon tunteita puolesta ja vastaan ja siitä riitti puhetta sekä lehtikirjoituksia useiden vuosien ajaksi. Samoja elementtejä ja tunteita puolesta sekä vastaan löytyy myös Ukissa käytävästä Sihy -keskustelusta.
Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä. Parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ei päästä, jos asioista oltaisiin aina samaa mieltä. Ehdokkaan ja etenkin valtuutetun on hyvä osata sanoa oma mielipiteensä selkeästi ja yksinkertaisesti. Omassa kannassaan on myös hyvä pysyä, sillä se ei herätä luottamusta mikäli äänestää toisaalla kyllä ja toisaalla ei. Omaa mielipidettä sekä kannassa pysymistä tärkeämpää on myöntää, jos on ollut väärässä. Tämä on muuten vaikeaa! Itse en pysty koskaan myöntämään miehelleni, että olin väärässä. Työelämässä sitä taas on ollut pakko harjoitella ja nykyään pystynkin tuomaan esiin, jos mielipiteeni on muuttunut tai olen ollut väärässä jonkin asian suhteen. Jos mielipiteeni muuttuu, olen todennäköisesti saanut mielipiteeni tueksi jotakin uutta tietoa, joka on muuttanut kantaani kyseessä olevaan asiaan. Politiikassa tärkeintä ei ole olla aina oikeassa. Tärkeintä on, että asiat tulevat hoidettua oikein ja yhdessä tehtävät päätökset perustuvat oikeaan tietoon. Väärässä olemisen lisäksi lähes yhtä hankalaa on myöntää, että ei tiedä jotain asiaa. On kuitenkin mahdoton vaatimus, että meistä kukaan tietäisi kaikesta kaikkea saatika ymmärtäisi kaikkea saamaansa tietoa. Kenenkään, edes luottamustehtävää hoitavan henkilön, ei tarvitse tietää kaikkea, mutta hänen pitää pyrkiä ottamaan asioista selvää. Se lienee poliitikon tärkein tehtävä. En tiedä, mutta otan selvää – on lause, joka olisi kaikkien hyvä harjoitella. Itse olin väärässä niin toriparkin kuin Uudenkaupungin suhteen. Vuonna 2017 Tuu messiin messuilla totesin, etten tule koskaan muuttaman Ukiin ja tässä sitä ollaan. En myöskään pitänyt Turun toriparkkia kovinkaan järkevänä investointina, mutta näin jälkikäteen voin todeta olleeni senkin asian suhteen väärässä. Turussa on ollut monta epäonnistunutta rakennushanketta, mutta toriparkki ei lukeudu niihin. Se on loistava esimerkki keskustan elävöittämisestä ja vetovoiman lisäämisestä. Samalla tavalla Sihy tulee olemaan meille kaupunkimme elinvoimaa sekä vetovoimaa lisäävä hanke. Suosittelen lämpimästi kaikille väärässä olemisen myöntämistä. Se voi parhaimmillaan muuttaa niin yhteistä kaupunkiamme kuin koko elämäämme! Julkaistu Ukin sanomissa lauantaina 8.5.2021
Kaupungin Uki 2030(0) strategia teki minuun vaikutuksen. En tuolloin vielä asunut paikkakunnalla, mutta mielestäni strategia oli hyvin toteutettu ja sen jalkauttamista sekä kuntalaisten osallistamista strategian toteuttamiseen oli oikeasti mietitty. Näin muutaman vuoden jälkeen palatessani tuohon strategiaan, en löytänyt sellaista paikkaa, missä tuon strategian tai siinä olevien tavoitteiden toteutumista voisi ajankohtaisesti seurata. Uki 20300 strategia ja tulevat vaalit innostivat kirjoittamaan muutamia ajatuksia siitä, millä tavalla Uudenkaupungin potentiaali saataisiin paremmin käyttöön ja sitä kautta myös asukasmäärä käännettyä kestävään kasvuun. Keskityn kirjoituksessani pohtimaan nimenomaan sitä, millä kestävillä ratkaisulla saisimme asukasmäärää kasvatettua, jotta voisimme taata kaupungissa kaikkien ikäryhmien oikeudenmukaiset ja monipuoliset palvelut. Lapsiperheiden tasapainoinen elämä Lapsissa on tulevaisuus. Myös Uudessakaupungissa. Ilman lapsia tai lapsiperheitä asukasmäärä tai kaupunkimme palvelut eivät kehity pitkällä tähtäimellä. Tämän vuoksi meidän tuleekin panostaa lapsiperheiden tasapainoiseen elämään tarjoamalla erilaisiin elämäntilanteisiin soveltuvia varhaiskasvatuspalveluita, houkuttelevat sekä yhteisöllisyyttä korostavat oppimisympäristöt sekä mahdollisuus jatkaa opintoja paikkakunnalla myös peruskoulun jälkeen. Syntyvyyden lisäämiseen liittyvät kannustimet voisivat olla myös keino saada nuoria pariskuntia muuttamaan paikkakunnalle. Näiden lisäksi meidän tulee entisestään lisätä lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia ja korostaa harrastus- ja liikuntapaikkojen helppoa saavutettavuutta. Uudenkaupungin etu suurempiin kaupunkeihin nähden on se, että täällä kaikki on aidosti lähellä. Luonnon ja meren läheisyys sekä monipuoliset, hyvin hoidetut harrastuspaikat lisäävät kiinnostusta vapaa-ajan viettoon muuallakin kuin kotioloissa. Elämä ei ole vain työssä käymistä vaan vapaa-aika on merkittävä osa päivää, sillä aikaa ei mene työmatkoihin tai siihen, että lapsia kuskataan harrastuksiin. Elämä Ukissa tapahtuu tässä ja nyt! Työpaikkojen säilyminen alueella Jotta edellä kuvattu tasapainoinen elämä olisi mahdollista, edellyttää se sitä, että työpaikat säilyvät alueella. Työpaikkojen säilyminen taas edellyttää, että yritykset ja työnantajat voivat hyvin ja haluavat jatkossakin toimia alueella. Meidän tulee siis luoda yrityksille parhaat mahdolliset edellytykset toimia alueella kannattavasti ja kaupungin tulee myös mahdollistaa yritysten kasvu. Tämä tarkoittaa konkretiassa nopeita ja sujuvia kaavoitusprosesseja, monipuolista asuntotarjontaa sekä joustoa yritysten erilaisissa muutostilanteissa sekä tarpeissa. Uusikaupunki on tehnyt tähänkin saakka tiivistä yhteistyötä alueen yritysten kanssa, mutta elinkeinoelämän kehitystä tulee edelleenkin jatkaa ja yhteistyötä alueen yritysten kanssa syventää. Tähän liittyen konkreettisena ehdotuksena onkin, että kaupunki olisi suuremmassa roolissa ja vahvasti osallisena alueen yritysten rekrytointikampanjoissa sekä mahdollisesti jopa tarjoaisi jonkinlaisen tutustumis- tai jopa houkutinpaketin uusille työntekijöille. Tämä voisi olla kaupungin tarjoama ilmainen muuttoapu, kaupungin vuokra-asunnoissa ilmainen ensimmäinen asumiskuukausi tai yksityisissä vuokra-asunnoissa vuokravakuuden tukeminen ja lisäksi tutustumispaketti, jossa tarjotaan kaupungin monipuolisiin palveluihin tutustumismahdollisuutta, ilman kustannuksia. Asukasmäärän kasvattaminen Jotta asukasmäärä kääntyisi kasvuun, tarkoittaa se kahden edellisen kohdan toteutumista. Tasapainoinen elämä houkuttelee ja alueella sijaitsevat työpaikat mahdollistavat tämän. Asukasmäärän kasvattamiseen tarvitsemme kaikenikäisiä uusia asukkaita, mutta puhuttaessa kestävästä asukasmäärän kasvusta, katse kohdentuu nuoriin työikäisiin aikuisiin sekä lapsiperheisiin. Toinen keskeinen tekijä asukasmäärän kasvattamisessa on nykyisen asukasmäärän säilyttäminen. Väistämättä asukasmäärässä tapahtuu luonnollista poistumaa, mutta yhtä lailla tärkeää on saada nykyiset asukkaat jäämään kaupunkiin kuin saada houkuteltua tänne lisää asukkaita. Nuorille tämä tarkoittaa mahdollisuutta jatkaa opintojaan paikkakunnalla. Ammattikoulujen opintosuunnitelmissa on jo jonkin aikaa korostettu oppilaitoksen ja yritysten yhteistyötä ja merkittävä osa opiskelusta tapahtuukin erilaisten työharjoitteluiden muodossa yrityksissä. Tämä trendi on varmasti jatkuva ja ”luokkahuoneissa” tapahtuvan opiskelun määrä tulee jatkossa vähenemään entisestään. Korona -vuosi näytti myös sen, että myös suuri osa korkeakoulujen opiskelusta on mahdollista järjestää etänä. Oikeastaan merkittävä osa opiskeluista tapahtui jo ennen koronaa virtuaaliluentoina, joka mahdollistaa edelleen sen, että asuin- ja opiskelupaikan ei tarvitse enää tulevaisuudessa olla samat. Tässä muutoksessa katseet kohdistuvat jälleen yrityksiin, jotka ovat näiden nuorten tulevaisuuden työnantajia. Opiskeluaikana tapahtuvan työelämään tutustumisen ja työharjoittelun avulla opiskelija luo yritykseen jo merkittävän siteen, joka valmistumisen jälkeen saattaa muuttua jopa työsuhteeksi. Rohkenen näin ollen väittää, että yrityksen ja oppilaitosten syvällisen yhteistyön seurauksena nuoret kiinnittyvät yrityksiin sekä paikkakuntaan, jossa yritykset sijaitsevat. Näin ollen työllistyessään alueen yrityksiin, he saattavat jopa harkita paikkakunnalle muuttoa. Tässäkin yhteistyössä kaupungin olisi hyvä olla tiiviimmin mukana ja tekemässä sitä kuuluisaa lähtemätöntä vaikutusta tarjoamalla nuorille jotain sellaista, mitä he eivät voi suuremmissa kaupungeissa saada. Edullista, väljempää asumista, monipuolisia, helposti saavutettavissa olevia (ilmaisia) harrastusmahdollisuuksia sekä hyvinvoivat, alueella toimivat yritykset, jotka suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessa työllistävät opiskelijan. Tässä muutamia ajatuksia kaupungin kestävään kehittämiseen, joista toivottavasti osa on jo käytössä ja suurinta osaa vähintäänkin harkittu. Ajatuksissani ei siis varmasti ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta viimeistään nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin ja tehdä hienosta strategiastamme näkyvää! Kunnallisvaaliehdokkuus ei ollut minulle täysin itsestään selvä valinta. Olen vasta hiljattain siirtänyt kirjani vanhasta kotikaupungistani Turusta tänne Uuteenkaupunkiin ja tunnen täältä vain kourallisen ihmisiä. Kuntapolitiikassa ja etenkin kuntavaaliehdokkaana omat verkostot ovat keskeisessä roolissa. Ihmiset haluavat äänestää sellaista henkilöä, jonka he jollain tavalla jo entuudestaan tuntevat. Oman haasteensa tähän ”tuntemattomana” sekä uutena ehdokkaana olemiseen tuo myös korona. Korona on toistaiseksi vienyt pois sen mahdollisuuden, että ihmisten kanssa voisi keskustella ja heihin voisi tutustua. Tämä on yhtälö, joka on mietityttänyt myös itseäni paljon. Onko mitään järkeä lähteä ehdokkaaksi uudessa kaupungissa korona-aikana? Mitä annettavaa minulla voisi olla uutena ehdokkaana ja uutena kaupunkilaisena?
Vaikka olenkin uusi ehdokas Uudessakaupungissa, on minulle ehtinyt kertyä kokemusta kunnallispolitiikasta jo 9 vuoden ajan. Olen ollut ehdolla vanhassa kotikaupungissani Turussa kaksissa edellisissä vaaleissa ja toiminut varavaltuutettuna sekä erilaisissa luottamustehtävissä joista viimeisimpänä Turun kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Koin erityisesti, että tämä viimeisin luottamustehtävä oli kaikkein opettavaisin, sillä päätettäviä asioita paljon. Turussa on kunnianhimoinen kasvustrategia ja myös kaavoitus on kunnianhimoista. Tämä nosti myös meidän päättäjien suoritusrimaa korkeammalle ja teki tehtävästä aidosti haastavaa ja mielenkiintoista. Olin tuossa luottamustehtävässä 3,5 vuoden ajan ja koin, että aloin aidosti ymmärtämään niin kaavoitus- kuin päätöksentekoprosessin vasta ihan loppumetreillä. Asioihin sisälle pääseminen vie aikaa ja luottamustehtävän hoitaminen ei tarkoita vaan sitä, että riittää kunhan saapuu vihellellen paikalle. Tarvitaan kokemusta, jotta asioista pystyy päättämään vakuuttavasti. Hyvin hoidettuna luottamustehtävä on sivutoiminen työ. Huonosti hoidettuna se on oman egon kiillottamista ja näennäistä vastuun kantamista. Tuossa viimeisimmässä luottamustehtävässäni mietin paljon kokemuksen roolia osana päätöksentekoprosessia. Kokemus on usein hyvästä, mutta kunnallispolitiikassa kokemuksesta saattaa olla jopa haittaa. Politiikasta saattaa tulla, etenkin kokeneemmille politiikoille, itseisarvo. Ehdokkaaksi asettuminen on itsestäänselvyys ja vaaliteemat säilyvät vuodesta toiseen samoina ilman, että edes sen enempää mietitään, että mikä on oikeasti tärkeää. Niin itselle taikka siinä yhteisössä, jossa asuu. On sanomattakin selvää, että nuo asiat vaihtelevat ajan mukana. Pitkä kokemus kunnan asioiden parissa työskentelystä saattaa aiheuttaa sen, että on vaikea hahmottaa metsää puilta, kun on niin syvällä yksityiskohdissa. Asiat ovat jo liiankin tuttuja tai päätetään jotain sillä perusteella, koska niin on ennenkin tehty. Kokemus siis saattaa sokeuttaa päätöksentekoprosessin ja yhteisen edun ajamisen sijaan saatetaan keskittyä asioihin, jotka eivät olekaan kokonaisuuden kannalta merkityksellisiä. Kokemusta kuitenkin tarvitaan. Kaikkialla. Niin elämässä, yritysmaailmassa kuin kuntapolitiikassakin. Paras mahdollinen yhdistelmä syntyy, kun yhdistetään uutta ja vanhaa, uusia ideoita ja kokemuksen tuomaa tietoa sekä rohkeutta kokeilla uusia asioita ja jo hankittua osaamista siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi. Kokemus tarkoittaa usein myös turvaa. On helppo tukeutua sellaiseen henkilöön, jolla on kokemusta asioiden hoitamisesta ja joka on vuosikausia ajanut yhteisiä asioitamme. Kokemus tuo myös itselle varmuutta. On helpompi kantaa vastuuta yhteisistä asioista, jos niistä on jo jonkin verran kokemusta. Kokemus ja turvallisuushakuisuus saattavat kuitenkin olla muutoksen esteenä tai ainakin hidasteena. Jos muutosta kaivataan, niin silloin tulee rohkeasti uskaltaa valita myös uusia ajatuksia, ihmisiä ja sen myötä uusia toimintatapoja. Tällöin se, mitä henkilö edustaa on tärkeämpää kuin se, kuinka kokenut henkilö on. Itse luokittelen itseni kategoriaan kokenut kokematon. Minulle on jo kertynyt kokemusta työ- ja perhe-elämästä sekä jonkin verran myös kuntapolitiikasta. Ajattelen myös, että kuntapolitiikassa on tärkeää löytää sellainen ehdokas, joka edustaa samanlaista arvomaailmaa ja on kiinnostunut ajamaan niitä asioita, jotka kokee myös itselleen tärkeäksi. Minulle tärkeitä teemoja näissä vaaleissa on lapsiperheiden asiat, työpaikkojen säilyttäminen sekä asukasmäärän kasvattaminen. Toki minulla on ajatuksia tai ennemminkin ideoita siitä, millä tavoin näitä asioita voisi edesauttaa. Olisi kuitenkin väärin esittää konkreettisia lupauksia näiden teemojen alle, sillä minulla ei ole vielä lainkaan kokemusta siitä, mitä kaikkea kaupungissamme jo näiden asioiden eteen tehdään. En pysty mainostamaan itseäni kokeneena ehdokkaana, jolla on selkeät ja konkreettiset tavoitteet. Tavoitteiden asettaminen vaatii aikaa perehtyä asioihin. Pystyn kuitenkin lupaamaan itseni ja oman työpanokseni yhteisten asioiden hoitamiseen, jonka myötä myös ne konkreettiset tavoitteet on mahdollista kirkastaa. (Julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 27.4.2021)
Keväällä luonto muuttuu voimakkaammin kuin muina vuoden aikoina. Lumet sulavat, kasvit ja puut alkavat kasvaa routaisen maan alta ja myös me ihmiset muutumme auringon valon lisääntymisen myötä. Muutos on täysin luonnollista ja väistämätöntä, jotta elämä voi jatkua. Näin vaalien alla muutos on asia, josta puhutaan paljon ja jota toivotaan hartaasti, mutta useinkaan ei lopulta uskalleta muuttua ja sitä kautta tehdä muutosta ympärillä vallitseviin asioihin. Visiot jäävät kauniiksi korulauseiksi ja strategia jää toteutumatta. Tämä on täysin luonnollista, sillä muutos on pelottavaa. Muutoshan on aina jotain sellaista, mihin emme ole tottuneet. Asia tai tila, jota emme vielä tiedä tai tunne. Samoin kuin johtaminen myös muutos lähtee aina itsestä. Mitä sinä haluat itsessäsi tai ympäristössäsi muuttaa? Mitä asioita sinä toivot joko lisää tai mitä asioita sinä haluaisit ympäriltäsi vähentää? Miten sinä olet itse valmis muuttumaan, jotta asiat muuttuisivat? Muutos ei myöskään ole mahdollinen, mikäli muutoksen tekijät tai oikeammin muutoksen promoottorit eivät itse usko muutokseen. Muutoksen pahin vihollinen on aika. Kuluva aika kyynistää ja tappaa uskon siihen, että muutos on ylipäänsä mahdollinen. Muutoksen resepti on lopulta hyvinkin yksinkertainen. Ensin tarvitaan selkeä näkemys, visio, siitä miksi muutosta halutaan, onko muutos tarpeellinen ja mitä asioita halutaan lähteä muuttamaan. Tämä vaihe on yleensä se helpoin. Keksimme helposti syitä sille miksi haluamme paremmat palvelut, alhaisemman veroprosentin taikka törkeästi ylihintaisen esiintymislavan torille. Vaikeampi osuus muutoksen tekemisessä alkaa, kun esitämme kysymyksen siitä, miten muutos tehdään? Miksi? Mitä? Miten? Väitän, että kuka tahansa meistä osaa kohtalaisella vaivannäöllä nimetä ja perustella asioita, joita toivoisi muutettavan. Haluamme lisää asukkaita Uuteenkaupunkiin. Miksi? No siksi, että saisimme lisää veronmaksajia ja sitä kautta kehitettyä palveluita yms. Miten saamme asukkaita lisää? Öööö? En väitä, että tuo kysymys, miten muutos tehdään, on kenellekään helppo ja kukaan ei yksin siihen pystykään vastaamaan, ainakaan, kun kyseessä on yhteiset, kaupunkimme kehittämiseen liittyvät asiat. Tuohon kysymykseen, miten muutos saadaan aikaan, tarvitaan joukko ihmisiä, jotka uskovat, että muutos on ylipäänsä mahdollinen. Ilman tuota motivaatiota, joka joko on ihmisessä tai sitten sitä ei ole, muutos ei ole mahdollinen. Ihmiset usein toivovat muutosta, mutta kun muutoksen aika viimein on siihen ei uskalletakaan tarttua, sillä emme tiedä minkälainen maailma meitä muutoksen jälkeen odottaa. Aina ei myöskään tarvitse muuttua, mutta se tarkoittanee sitä, että on suhteellisen tyytyväinen omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan. Kehotankin jokaista meistä näin vaalien alla pohtimaan mitä asioita itse haluaisi omassa elämässään muuttaa ja miksi? Viimeisenä, mutta vaikeimpana tehtävänä on selvittää itselleen, miten tuo muutos saadaan aikaan. Uskotko sinä, että muutos on mahdollinen ja jos niin mitä asioita sinä pystyt tekemään muutoksen eteen? Uskallanko itse muuttua, jotta asiat muuttuisivat ympärilläni? (Julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 11.3.2021)
Olen muuttanut vasta hiljaittain paikkakunnalle ja seurannut mielenkiinnolla, mutta myös osittain hämmentyneenä tätä Sihy -keskustelua. Näin kuntavaalien alla tällainen nokitteleva ja syyllisiä etsivä keskustelu on toki tavanomaista, mutta voisiko tämän saman energian suunnata yhdessä tekemiseen ja kaupunkimme kehittämiseen? Sihy ja sen ympärillä käynnissä oleva keskustelu on hyvä käytännön esimerkki johtamisen puutteesta. Ihmiset hakevat mielellään syyllisiä, mutta johtaminen tai johtajuuden puute ei ole koskaan vain yhden henkilön varassa vaan se on aina vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri ihmisten välillä. On myös helppoa huudella sivusta, kun ei tunne kaikkia faktoja, mutta kaupungissamme on selkeä yhteistyön ja sitä myötä johtajuuden vaje. Emme voi vaikuttaa asioihin tai päätöksiin, jotka ovat jo tapahtuneet tai tehty, mutta voimme edelleen vaikuttaa tulevaisuuteemme ja etenkin siihen, mihin aikaamme ja energiaamme käytämme. Voimme erityisesti vaikuttaa siihen, miten itse käyttäydymme ja miten itseämme johdamme. Johtaminen ja sen kehittäminen on leipätyötäni ja johtajia ja muita päättävässä asemassa olevia arvostellaan helposti ja ajatellaan, että tämänkin asian olisin itse hoitanut paremmin. Minä itte! Johtamista myös helposti monimutkaistetaan vaikka se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Se on vuorovaikutusta, dialogia ihmisten välillä, avoimuutta, mielipiteiden ilmaisua sekä palautteen antamista puolin ja toisin. Johtaminen on myös ennen kaikkea päätöksentekoa ja vastuunkantoa. Joskus tehtävät päätökset ovat huonoja, mutta sitten niistä kannetaan vastuu. Johtaminen lähtee aina itsestä. Jos itseään ei osaa johtaa niin sitten ei osaa johtaa muitakaan. Itsensä johtamisen taustalla on hyvä itsetuntemus. Mitä paremmin tunnet itsesi ja omat tapasi toimia, sitä paremmin osaat tunnistaa muiden toimintatapoja ja sitä paremmin kykenet tekemään erilaisten ihmisten kanssa yhteistyötä. Itsensä johtamista on se, millä tavalla tai miten hankit tietoa, kenen kanssa asioista keskustelet ja miten aikaasi käytät. Kaksivuotias uhmaikäinen tyttäreni on hyvä esimerkki itsensä johtamisesta. Opetellessaan uutta taitoa hän käyttää kaiken aikansa uuden asian opetteluun ja tarjotessa apua hän usein toteaa: Ei, kun minä itte! Yrittämisen ja uuden opettelun lisäksi itsensä johtamiseen kuuluu kuitenkin olennaisesti avun pyytäminen ja sen tarjoaminen. Avun pyytäminen ei ole merkki heikosta johtajuudesta, päinvastoin se on vahvuutta. |